Sunnuntai aamuna kävin tarkastamassa lähirannan lintutilanteen ja tavoitteena oli kuvata linnun poikasia. Ainoat poikaset, joita näin olivat heinäsorsan poikaset, jotka kuitenkin pakenivat heti ruovikon suojiin. Käpytikan pesän onnistuin myös paikallistamaan, mutta pesäkolo sijaitsi sellaisella puolella puuta, johon näköyhteyden saaminen oli mahdotonta. Kerjuuäänet kuuluivat kuitenkin hyvin ja emo kantoi pesälle ruokaa taukoamatta.

Käpytikka  kerää hyönteisiä poikasilleen

Mustapääkerttusen kuvaaminen ei onnistunut edelleenkään, koska linnut piilottelivat tehokkaasti saniaisten seassa. Rantaojassa laulava luhtakerttunen oli sensijaan helpompi kuvattava. Se oli aktiivisesti äänessä aamulla, mutta auringon noustessa lopetti laulamisen.

Luhtakerttunen

Pidemmällä rannassa kuului kultarinnan laulu. Tämä oli nyt eripaikassa kuin viime reissulla. Se oli joko vaihtanut paikkaa tai sitten kultarintoja on peräti kaksi pienellä alueella. Onnistuin saamaan kultarinnastakin jopa kuvan. Tosin noin 50 kuvasta vain muutama onnistui välttävästi.

Kultarinta. Mielestäni Suomen linnuston taitavin laulaja.

Viitakerttunenkin oli vanhalla paikalla, tosin aamu oli jo edennyt sen verran pitkälle, että se oli äänessä vain katkonaisesti.

 

Pieni oravakin oli löytänyt ruokaa...

My precious.