1.4 käynnistyi Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ekopinnakisa. Tavoitteena on nähdä kävellen tai pyöräillen mahdollisimman monta lintulajia Pirkanmaan alueella puolen vuoden aikana. Päätin ilmoittautua mukaan kisaan noin 50 muun lintuharrastajan kanssa. Tämä siis ensimmäinen varsinainen lintukilpailu, johon olen osallistunut. Päätin astettaa omaksi tavoitteekseni 100 lajia, jolla ei kärkisijoja hätyytellä lähimainkaan, mutta jos ei nyt ihan viimeiseksi jäisi. Nyt kisaa on käyty 1,5 kk, lajeja on kasassa 83 ja pyöräilykilometrejä kertynyt 185. Lähinnä retket ovat suuntautuneet lähialueille (Viinikka-Sarankulma) Pari reissua on tullut heitettyä Iidesjärvelle ja yksi Pirkkalan korteniitylle, josta sai haalittua ilahduttavan suuren joukon kahlaaja-lajeja.

Tänään aamulla tein muutaman tunnin lenkin Iidesjärvelle, josta tarttui uusina ekopinnoina mm. hernekerttu, keltavästäräkki, luhtahuitti ja pensastasku. Luhtahuitin huittailua oli mukava kuunnella usean vuoden tauon jälkeen.

Iidesjärven lintutornilta avutuva näkymä Tampereen suuntaan. Taustalla näsineula.

Keltavästäräkki


Iidesjärven länsipäässä tapahtui sitten reissun odotetuin yllätys. 15 minsan ruovikon reunassa kytistely tuotti tulosta. Kuvatekstiksi sopii vaikka Antero Mertarannan selostus Granlundin maalista:

"Näittekö? Näittekö? Herran jestas! Taivas varjele mitä sieltä tulee? On, on se sellainen, on se sellainen. Vielä sitä tutkitaan, mutta siellähän se on.  Mitä sitä tutkimaan. Vielä kerran katsokaa ja ihmetelkää. Huh huh, Siellä kaveri nyökyttelee"

Eli liejukanhan se sieltä napsahti elikseksi ja makoiskasi ekopinnaksi. Joskohan siitä saisi vielä kesän aikana paremmankin kuvan.

Kaupungissa tiettyjen lajien hankkiminen on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi. Ekopinna listalta puuttuu nimittäin sellaisia harvinaisuuksia kuin korppi, närhi, kurki, kuovi...