Tänään aamulla herätyskello pärähti 4:20. Ulkona satoi vettä ja ja oli todella pimeää...ei mikään piristävin näky linturetkeä ajatellen. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen bussi starttasi 6:00 kohti Kristiinankaupunkia. Länsirannikon tuntumassa taivas aukesi ja ilma muuttui mitä komeimmaksi. Bussin ikkunasta nähtiin teeriparvi ja pyy.

Kalastajasatamasta siirryttiin kolmella pikkuveneellä Trutklobbarnan saarelle, joka sijaitsi rannikon tuntumassa ja saaren länsipuolelta aukesi avoin meri. Pohjanlahden rantaa pitkin näkyvät linnut näkyivät saareen ja merimuuttoa jatkui horisonttiin asti.

Havainnointi tehtiin pääasiassa saaren eteläkärjessä kuvassa olevan punaisen mökin edustalta. Saaressa oli pääasiassa kalliorantoja, niittyjä ja tyrni/kataja pensaikkoa. Tyrnien oksat suorastaan notkuivat marjoja, mutta ilmeisesti ne olivat jo hieman käyneen puoleisia. Pieniä mäntyjäkin kasvoi siellä täällä, mutta ei juuri kuvassa näkyvää suurempia.

Aallokon puhtaana pitämää rantakalliota.

Rantaniittyä saaren eteläosassa.

Näkymää lännen suuntaan. Syksyn värit olivat komeat myös saaristossa. Havainnoinnin alkujaksolla nähtiin kivasti merilintuja (mm. haahkoja, alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä, ruokkeja, kuikkia, härkälintu, silkkiuikkuja, koskeloita, sotkia ja telkkiä). Kutkuttavin havainto oli kaukana ulapalla kierrellyt kihulaji, joka jäi jälleen määrittämättä. Todennäköinen  merikihu, mutta leveäpyrstökihun mahdollisuuskin oli olemassa.

Mustalintu oli harvoja kuvausetäisyydellä pysähtyneitä lintuja. Pikkulintuja saaressa oli vähän, mutta tiaiset tuntuivat olevan menopäällä. Parhaat pikkulintuhavikset olivat myöhäinen hernekerttu ja hemppo. Kesken havainnoin venekuljettajillemme/oppaillemme (erittäin ammattitaitoisia kavereita) tuli puhelu paikalliselta lintuharrastajalta saaren eteläkärjestä, että sinne oli juuri muutolta tipahtanut merisirri! Merisirri pesii muutaman parin voimin käsivarren lapissa ja norjassa ja on harvalukuinen syysvieras Itämeren ulkosaarilla. "Nopeahkolla" kävelyllä suuri osa porukkaa harppoi saaren toiseen päähän hakemaan elistä. 

Sirri oli kadonnut taustalla olevan kallion katveeseen. Noin kymmenen minuutin havainnoin jälkeen se ilmestyi hetkeksi kallion päälle näkyviin, mutta katosi nopeasti taas katveeseen. Pian se löytyi uudellen taemman kallion rannalta, jossa se juoksi aaltoja karkuun ja aallon valuessa takaisin mereen, se syöksyi poimimaan hyönteisiä kalliolta. Makea elis ja vuodari 199! Lopulta selvisi, että sirrejä oli kaksi. Muita reissulla nähtyjä kahlaajia olivat taivaanvuohi ja kaksi tundrakurmitsaa.

Palattuamme eteläkärjen havainnointi paikalle, nähtiin mantereelta saareen päin uiva valkohäntäpeura. Komea uros peura nousi läheiselle kalliolle ja oli mukavasti ihmeteltävissä.

Noin puolen tunnin kuluttua tästä tehtiin vuoden omituisin luontohavainto. Joku löysi kaukoputkella saman peuran uimassa keskellä aallokkoa avomerellä länttä kohti. Peuran pää ja sarvet nousivat välillä näkyviin ja välillä katosivat maininkien pohjalle. Se ui määrätietoisesti kohti horisonttia niin kauas kuin kaukoputkella pystyi seuraamaan. (Seuraava maa lännessä on muuten Ruotsin rannikko ja matkaa on noin 200 km)

Iltapäivällä petolintumuutto kiihtyi. Koiras sinisuohaukka, ampuhaukka, varpushaukat ja kanahaukka olivat vielä peruskamaa, mutta parhaat havainnot olivat 10 muuttavaa piekanaa, 2 muuttohaukkaa ja huikeat 30 merikotkaa! Varislintujakin muutti jatkuvalla syötöllä mantereen yllä. Naakkoja laskettiin yhteensä noin 7000.

Yksi merikotkista pysähtyi hetkeksi männynlatvaan.

Tällainen mystinen kala tuli kuvattua vielä viimeisiä eväitä syödessä lähtösatamassa. Ei tarvitse mennä Välimerelle asti jos haluaa nähdä värikkäitä kaloja ;)

Todella onnistunut reissu ja odottamattoman hyviä havaintoja. Pikkulinnut loistivat poissaolollaan, mutta muut lajiryhmät olivat hyvin edustettuina. Melko tyyni ja lämmin sää tekivät saaressa oleilusta varsin miellyttävää. Upeassa saaristossa riittäisi varmasti nähtävää monien reussijen verran.