Päätimme aamulla käväistä katsomassa vihdoin ja viimein uutta, Pirkkalan ensimmäistä, lintutornia Pihlajaniemessä. Tuuli oli myrskyn jäljiltä yhä kovaa, mutta ilma muuten kaunis. Parkkipaikalta, tornille johti kapea polku pellonreunaa pitkin. Maasto vaikutti melko vaihtelevalta. Peltoa, pusikkoa, lehtoa ja kuusimetsää.

Tornin takana oleva pelto

Polun toisella puolella oli komeita vanhoja lehtipuita. (vaahteroita?) Punatulkku vihelteli puun latvassa.

Tornin maanpuolella oli suuria kuusia ja linja, josta näki pellon suuntaan.

Järven suunnalla näköala aukesi Pyhäjärvelle. Vastaranta kuuluu Nokiaan ja Nokian edenin edustalla talvella oleva sula näkynee tornille.  Lintuja oli vedessä ja ilmassa runsaasti, mutta kaikki lokkeja. Tornilta lyhyen ihmettelyn aikana näimme myös tali- ja sinitiaisen ja variksen. Kaiken kaikkiaan torni vaikutti milenkiintoiselta erityisesti vaihtelevan ympäristönsä puolesta. Paikallisia erikoisempia vesilintuja tornin lähellä on varmasti harvemmin, mutta vesistölinjoja pitkin muuttavien lintujen tarkkailuun torni voi olla mainio.

Takaisin tullessa näimme Loukonlahden pellon yllä tiiviin pallomaisen lintuparven. Pysäytimme auton ja näimme suuremman petolinnun iskevän kerta toisensa jälkeen parveen ilman saalista. Ensivilkaisulta teräväsiipinen lintu vaikutti muuttohaukalta, mutta kun kiikarit sai silmille se osoittautuikin kanahaukaksi. Kovassa syöksyssä haukan siivet menivät teräväkärkisiksi. Linnut, joiden kimppuun haukka hyökkäili olivat variksia. Harmaatakit saivat haukan kuitenkin väsytettyä tai eksytettyä ja haukka lähti valumaan viereisille pelloille.