Tämä siksi, että tämän blogin asetusten ja tekniikan kanssa tuntuu olevan jatkuvasti pieniä ongelmia...

"Metsätie"

"Katiskalla käynti"

"Puiden verkko"

"Vesipisarat"

"Metsän peittoon"

"Hiljainen ranta"

"Aarnimetsä"

Erittäin kaunis ensimmäisen vuoden taviokuurna koiras. Pää alkaa jo punertaa, mutta punaista ei ole yhtä laajalla alueella kuin vanhalla koiraalla.

Vaikka sää oli harmaa niin kerrankin kuurnista sai onnistuneita kuvia, koska ne olivat niin matalissa pihlajissa syömässä. Korkeiden pihlajoiden marjat oli jo syöty lähes kokonaan.

Selkäpuolen kuviointi

Tämä kuurna muistuttaa jotenkin lohikäärmettä.

Vaikka sunnuntaina epäonnistuimme pohjantikan bongauksessa niin viikonloppu oli kuitenkin ajankohtaan nähden hyvä. Nähtiin mm. naurulokki, varpushaukka, pikkutikka, pyrstötiainen, hippiäinen, hömötiainen, käpytikka, taivaanvuohi/jänkäkurppa, kanadanhanhia ja joutsenia.

Tilhen myötä alkaa olla kivasti kaikki marjalinnut käyneet pihapihlajssa. Kuurnaa vielä uupuu..

Lauantaiaamuna aurinko nousee huurteisten niittyjen ylle. Pakkaslukemista ei ole tietoa, mutta yllättävän kylmältä tuntui pyöräillä vaikka kunnon talvivarusteet oli päällä.

Pakkasten myötä Elfvikin ruokintapikkakin oli viritelty. Kuvasin vähän hämärässä valossa tiaisia. Yllä olevassa kuvassa kuusiatiainen hakee siemeniä.

Tali- ja sinitiaisia kiinnosti yhä myös lehtien kääntely ja niiden alta ruoan etsintä. Ruokintapaikalta kertyi ihan mukavia lajeja. Viherpeippoja oli muutama, kaksi tikliä hengaili lähipuissa ja alkoivat kilpalaulannan auringon noustessa, puukiipijä tutki lähi puita ja ainakin yksi peukaloinen viivytteli vanhojen kaatuneiden kuusten juurakoilla. Käpytikka takoi pajassaan ja varislinnut pitivät omaa showtaan. Räkättien jättiparvet tuntuivat hävinneen, mutta taivaalla pyöri silti taukoamatta punatulkkuja, tilhiä, mustarastaita, urpiaisia ja vihervarpusia. Yksi pikkukäpylintuparvikin kierteli lähikuusissa. Pikkukäpylinnusta tuli jo 150. Laajalahdella näkemäni laji. Ihan kivästi reilulle 6 kuukaudelle. Ruokintapaikalta lähdin elfvikin torniin katsomaan vesilintutilannetta. Laulujoutsenten äänet olivat houkutelleet siihen suuntaan jo tovin.

Aamu oli aivan uskomattoman upea ja kaivattua valokin oli vihdoin näkyvissä.

Melkoinen yllätys oli, että lahden pohjukka oli jo lähes kokonaan jäässä.

Lahden vesilintulajeista kiikareilla sai määritettyä ainakin kanadanhanhen, nokikanan, kyhmyjoutsenen, haapanan ja heinäsorsan. Lisäksi merimetsot päivystivät tutuilla kivillä.

Joutsenpari ja merestä nousevaa usvaa.

Tornilta suuntasin Laajarantaan ja kävin läpi muutamat alueen suuret pihlajat.

Siellä marjoista nautiskeli ainoastaan mustarastaita, muutama räkätti- ja yksi punakylkirastas.

Koivunlatvuksissa hääräsi urpiaisparvi

Pajunsiemeniä nautiskeli vihervarpunen

Erikoisin havainto oli rantalehdossa pesäkoloa touhukkaasti väkertänyt käpytikka.

Kolo oli puoliksi valmis. Joko tikan kello oli pahasti sekaisin tai sitten ne aloittavat kolojen teon jo syksyllä?

Kasvit kauniisti huurteessa.

Palailin samaa polkua takaisin ja niityn kohdalla ylhäältä taivaalta kuului erikoinen surahdus. Löysin kiikareilla yksittäisen linnun lentävän suoraan yläpuolella. Lintu osoittautui pulmuseksi ja siitä napsahti vuodari numero 198.

Päätin lopuksi kääydä katosmassa vielä elfvikin pohjoispuolella suurten kuusien välissä olevat pihlajat. Niissä oli viikolla runsaita rastasparvia. Nyt metsä tuntui hiljaiselta ja rastaista ei ollut tietoakaan. Huomasin kuitenkin yhden isohkon linnun pihlajassa ja tarkistin sen kiikareilla. Kuurnahan se siellä oli pihlajanmarjoja popsimassa! Yhteensä niitä oli 4, yksi koiras ja 3 naarasta. Välitettävästi ne olivat melko korkealla ja kuusten varjossa, joten kuvaaminen oli hankalaa.

Koiras taviokuurna

Taviokuurna Pohjolan papukaija

Naaras kuurna

Ja vielä pariskunta.

Parempia kuvia syntyi jälleen punatulkuista. Alla jokunen poiminta. Toivonmukaan kuurnistakin syntyisi vielä samanlaista matskua. Su aamun retkellä kuurnia ei tullut kuvattavaksi yhtään vaan muutamat yksittäiset kuurnat kiettelivät melko levottomana eikä niitä löytynyt pihlajoista.

Vois luulla, että sen marjan saisi helpomminkin poimittua.

Punatulkun marjojen syönti tyylinäyte.

Lisää tulkkua.

Välillä pitää vähän kurottaa.

Pauhu peitti kaikki äänet eikä tihkusateisessä säässä tuntunut olevan paria naakkaa kummepaa liikeellä.

Padon alla vesi oli noussut reilusti. Tässä onnekkaiden eli hyvin veneensä kiinnittäneiden paatit koivikossa. Onneksi vesi ei ollut katkaisuut rantapolkua kokonaan vaikka melkoisen kuraista paikoin olikin. Muutamat perustiaiset ja tilhet nähtiin rantapuissa ja muutama punatulkku esitti ylilennon. Aivan polun loppupäissä oli suuria pihlajoita, joissa helkkyi pirteä tilhiparvi seuraanaan iso joukko rastaita. Rastaiden seasta löyty myös yksi punakylkirastas. Ei sellaista valkokauluksista kuitenkaan. Yllättäen jostain pihlajasta kuului kaunis vislaus mikä ei tuntunut sopivan ollenkaan kuvaan. Vislailu jatkui ja aloin aavistella, että nyt saattaisi olla odotettu lapinlintu taviokuurna paikalla. Niitä on ilmoiteltu pohjoisempaa Suomesta komeita parvia ja hyvän pihlajanmarja syksyn myötä niitä oli odotettavissa eteläänkin. Soitin kännykästä taviokuurnan vihellystä ja se tuntui täsmäävän. Kiertelimme puita, mutta emme millään saaneet kuurnia näkyviin. Pian tilhet ja rastaat poistuivat ilmeisesti jonkun petolinnun pelästyttäminä ja hieman epävarma olo kuurnista jäi.

Palasimme polulle ja samassa kuului vaimeaa tikan kutsuääntä. Sanoin heti, että toi on valkoselkä- tai pohjantikka. Lintua ei ensin näkynyt mutta pian ääni kuului taas ja kaunis naaras valkoselkätikka lensi viereiseen rantaleppään. Se jatkoi jo ennen kuvan ottamista matkaa länteen edeten rantapuusta toiseen. Jatkoimme matkaa ja pääsimme taas samojen pihlajien alle. Tällä kertaa onni potki jälleen sillä muiden lintujen lähdettyä kaksi taviokuurnaa nassutti pihlajanmarjoja suoraan yläpuolellamme.

Tässä  jonkinlainen kuva harmaassa kelissä otettuna. Paikalla oli kaksi naaras taviokuurnaa. Minun edellisestä taviokuurnasta olikin ennättänyt kulua 12 vuotta. Viimeksi sellaisia oli Haminassa joulukuussa 2000.

Heti kuurnien jälkeen reissua täydensi vielä toinen rantaa pitkin edennyt valkoselkätikka! Se meni vähän kauempaa ja sukupuoli jäi määrittämättä. Auton ikkunasta viikonlopun parhaat havainnot olivat Huittisissa lennellyt tuulihaukka ja 8 valkohäntäpeuraa.

Tänä aamuna kun pyöräilin töihin kuului heti alkupätkältä uudelleen taviokuurnan vilheltelyä, mutta ilma oli niin hämärä, että lintua ei näkynyt. Rantatien varressa mustarastailla oli melkoinen hässäkkä taas päällä. Liekö joku pöllö taas jäänyt turhaan näkyvään paikkaan päiväpiiloon.

Työmatkalla katselin pihlajanmarjoja syöviä rastaita. Eräässä suuressa pihlajassa istui yksinäinen suuremman näköinen lintu. Varpushaukkahan se siellä. Odotteli piilossa pihlajaan ruokailemaan tulevia lintuja.

Niemen edustan saaria.

Rantakallioita

Näköala kärjestä etelään.

Näkymä kaakkoon. Taustalla näkyy Rönnskärin majakka.

Meri pysyi hämmästyttävän tyynenä.

Rannalla nautittiin syntymäpäivä munkit.

Luonto on värjäytynyt Rauman Lukon väreihin...

Keskiviikkona 10.10. Näkyi taivaalla myötätuulessa useita hanhiparvia päivänmittaa. Töiden jälkeen kun pääsin viimein ulos suihki hanhiparvia tasaisena syöttönä. Päätin mennä "Iltatähden rantaan" katsomaan menoa tihkusateiselle Saimaalle.. Parvia tuli suoraan yli mukavia määriä ja suurin osa linnuista oli "kiljahtelusta" päätellen tundrahanhia. Jälkikäteen kuultuna päivä oli kuulemma harvinaisen kova tundrahanhien muuttopäivä Suomessa. Yleensä ko. veijarit menevät selvästi Venäjän puolelta. Valkkareita oli jokunen seassa ja muutama komea alliparvikin ylitti havaintopaikan. Havaintopaikan tuntumassa kävi pyörähtämässä myös närhi ja laulurastas. Vielä illalla pimeässä kuului taivaalta taukoamaton tundrahanhien kiljunta. Seuraavana aamuna ehdin nähdä vielä muutaman hanhiparven ja joutsenparven. Paljaalla silmällä ei joutsenista varmuutta saanut, mutta luultavasti laulujoutsenten mukana meni pieneimpiä pikkujoutsenia. Perjantaina 12.10. Elimäen pellot olivat lähes kokonaan tyhjenneet valkkareista. Vielä 9.10. autonikkunasta näkyi samalla paikalla tuhatpäisiä parvia.

Tänään aloitin aamuni Laajalahden kierroksella. Jo pyöräillessäni rantaa kohden kuulin kovaa mustarastaiden varoittelua. Ne pitivät samaa kipakkaa ääntä kuin talvella varpuspöllön ollessa paikalla. Ajoin pyörän tuttuun paikkaan ja lähdin kävelemään kohden ääntä. Pitkospuiden päässä olevissa pajuissa oli arviolta 30 mustarastasta, muutama räkätti ja tiainen. Kaikki varoittelivat ankarasti ja ajattelin olisiko pensaan juurella kissa tjsp. Ihmettelin 5 m päässä pensaasta, mutta en nähnyt mitään ihmeellistä. Pienen odottelun jälkeen koko parvi kohahti ja jostain pensaan juurelta nousi helmipöllö! Se lensi pienen matkaa ja katosi kuusikkoon. En löytänyt sitä enää uudelleen ja rastaatkin tuntuivat kadottaneen sen.

Jatkoin tästä Elfvikin torniin, missä aamu valkeni erittäin kauniina.

Laajalahti Elfvikin tornista.

Jokunen harmaahaikara päivysti yhä lahdella.

Eteen pöllähti myös mukava 10 lapasorsan parvi.

Taivaalla lenteli suuria rastasparvia. Pääosin räkättejä, mutta seassa myös ainakin yksi punakylki- ja kulorastas. Lisäksi tännekin oli ilmestynyt urpiais-, tilhi- ja punatulkkuparvia.

Laajalahden keskellä olevat kivet ovat merimetsojen suosiossa. Samalla paikalla on melkein aina myös jonkun kalamiehen verkot.

Kuulin torniin tikan naputusta ja lähdin tarkastamaan lajia, koska paikalla on ollut jo useamman viikon valkoselkätikka, jota en ole onnistunut näkemään.

Tälläkertaa naputtelija oli palokärki, joita oli paikalla ainakin 3. Lisäksi löysin yhden käpytikan.

Ruskean sävyisiä urpiaisia ruokaili rantapuissa. Hyvän lintupäivän muita lajeja olivat mm. puukiipijä, peukaloinen ja kanahaukka. Kävin vielä alkuillalla tarkistamassa "helmipöllö paikan" Yksinäinen mustarastas varoitteli taukoamatta läheisessä kuusikossa, mutta en onnistunut saamaan varoittelun kohdetta esille. Helmipöllö lienee siirtynyt sinne päiväpiiloonsa.

Helmipöllön myötä olen nähnyt Laajalahdella jo 147 lajia.