29.5. Teimme epävakaisesta säästä huolimatta retken Kolin kansallispuistoon. Matkaa Koliin kertyi Joensuusta noin 60-70 kilometriä.

Suomen kansallismaisema

Kolin huipulta aukesi huikea näkymä Pieliselle. Alempana kolin rinteillä kasvoi lehtipuuvaltaista lehtoa, mutta kolin huipulla oli runsaasti lahopuita ja erilaisia käppärämäntyjä ja kuusia. Naavaa oli aivan valtavan paljon verrattuna Etelä-Suomen metsiin. Lintuhavainnoista erikoisin oli alhaalla sekametsässä laulanut idänuunilintu. Havainto oli minulle vasta toinen ko. linnusta. Muita lintuerikoisuuksia en paikalla havainnut. Hakkuujäljistä päätelleen alueella viihtyy joko pohjantikka tai palokärki. Kallion huipulta näimme alhaalla kaartelevan hiirihaukkatyypin petolinnun. Harvoin pääsee näkemään petolintujen kaartelua ylhäältä päin. Niin kuin tämän viikonlopun teemaan kuului niin sadekuuro kasteli meidät taas aivan läpimäriksi ja jouduimme lyhentämään suunnittelemaamme reittiä.

"Paha Koli" kesäsateessa. Perimätiedon mukaan entisaikoina rikollisia oli heitetty Paha Kolin huipulta alas.

Kahvitauon ja eväiden syönnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa tulomatkalla näkemällemme näköalatornille. Päätös osoittautui hyväksi, sillä näköalatorni tarjosi jopa Koliakin huikeammat näkymät.

Näkymää näköalatornista. Taivaan rannassa siintää Kolin korkeimmat huiput Ukko ja Akka Koli.

Myös tällä paikalla lauloi idänuunilintu! Jäljistä päätellen paikka oli myös hirvien suosiossa.

Erämaan kurkotus.

Tähän kuvaan voi taustalle kuvitella käen kukuntaa, peipon ja metsäkirvisen laulua ja idänuunilinnun liplattelua. Ei ihme, että 1895-luvulla Eero Järnefelt oli maalannut paikalla kuuluisan taulunsa "Metsälampi". Kiitokset E:lle, R:lle ja H:lle retkiseurasta!