28.5. Matkalla kohti Joensuuta. Puolimatkassa oli pakko tehdä lyhyt pysähdys  ja käydä vilkaisemassa "Suomen parasta lintujärveä" Parikkalan Siikalahtea. Paikka sijaitsee mukavasti lähellä kuutostietä. Heti autosta noustuamme meitä tervehti iloinen Kuhankeittäjän viheltely. Piti oikein hetken höristellä korvia, että onko se tosiaan kuhankeittäjä. Vuosien odotus palkittiin ja viimein pääsin kuulemaan tätä kauan odotettua luontoääntä. Lintutorneille oli noin kilometrin kävely ja matkalla kuului lehtolintujen ja rantalintujen viserrystä. Lähestyvä sadealue kuitenkin lisäsi vauhtia ja kiiruhdimme torneille. Torneilta avautui erinomainen näkymä matalien luhitien, rikkonaisten vesikanavien ja kaislatuppojen yli järvelle.

Näkymää Siikalahden linturonista

Paikka on varmasti aivan huikea sorsa ja vesilintujen tarkkailupaikka aikaisemmin keväällä. Nytkin paikallisina vesilintuina oli mm mustakurkku-uikku, härkälintu, useita nokikanoja ja tukkasotkia, haapana, tavi, telkkä ja laulujoutsen. Ruovikkolinnuista pajusirkku, ruokokerttunen ja kaulushaikara olivat äänessä. Eniten mekkalaa pitivät kuitenkin lokit, joita pesi alueella paljon. Ilahduttavaa oli nähdä useiden pikkulokkien hyönteispyyntiä tornin edustalla. Myös pääskyjä oli erittäin runsaasti. Ehdimme olla tornissa vajaan tunnin ennen kuin sade pakotti meidät jatkamaan matkaa. Paluumatkalla pitkospuiden vierellä oli erittäin hienosti äänessä kaksi kuhankeittäjää ja onnistuimme jopa näkemään toisen vilaukselta!

Mainitsmeisen arvoista paikassa oli myös aivan veden päälle rakennettu kiinteä piilokoju, josta saisi varmasti paremmalla ajalla helposti hyviä vesilintukuvia. (Koju näkyy ylemmän kuvan aivan vasemmassa reunassa) Koska en tällä kertaa onnistunut saamaan oikein onnistuneita lintukuvia, laitan tähän kuvan yhdestä Siikalahden lukuisita värikkäistä sudenkorennoista

Lampikorento?