Maaliskuun puolivälin viikonloppuun oli ladattu paljon odotuksia ensimmäisten muuttolintujen tiimoilta. Takapakkia toiveille aiheutti kuitenkin perjantaiaamuna satanut 10 cm lisälumikerros. Haminassa Lupinlahti oli edelleen jäässä ja piharuokinnallakin vain peruslajit (tali- ja sinitiainen, viherpeippo, keltasirkku, pikkuvarpunen, käpytikka, harakka ja pulu).

Merilokin näyttävä paluu


Lauantaina matka Kotkan Kuusiseen, jossa näkyi runsaasti merilokkeja ja muutama harmaalokki. Vesilintuja ei jäähileiden peittämässä laivaväylässä vielä näkynyt. Seuraavaksi matka jatkui Katariinan niemen ruokintapaikkoja tarkistamaan pähkinänakkelin toivossa. Nakkelia ei näkynyt, mutta muuten lintuja oli paljon paikalla ja äänessä. Mainittakoon erityisesti kaksi käpytikkaa, joista toinen koversi jo pesäkoloa, kolme mustarastasta ja närhi.Mustarastaat lienevät jo etelämpää tulleita

Ilmeisesti ensimmäisen kolon aihion paikka ei miellyttänyt

Mustarastaan laulua ei juurikaan ole tänä keväänä kuulunut

Seuraavan vuorossa oli Langinkoski, jossa paikalla kaksi koskikaraa ja muutaman kymmentä isokoskeloa. Myös kevään ensimmäinen vihervarpunen lauloi kuusien latvoissa.

Koskikara ei ole vielä poistunut kohti pohjoista

Isokoskelot olivat vallanneet kosken rauhallisimman sulapaikan

Siikakosken pysähdyksestä ei tullut mitään, koska parkkipaikkaa ei oltu aurattu ja autolle ei löytynyt mitään järkevää paikkaa. Illalla vielä pikainen visiitti Matinsaareen etsimään joulukuussa paikallisena ollutta valkoselkätikkaa ja katsastamaan näkyykö Summanlahdella merikotkia. Tuoreehkoja tikan jälkiä oli yhä rantalepissä, mutta tikkaa ei näkynyt. Merenjäällä istui parikymmentä merilokkia, mutta merikotkaa oli niin ikään kateissa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Summanjokea pitkin hiihtäen etsimään merikotkia. Summan niemessä lauloi töyhtötiainen ja kilkutteli pikkuparvi pikkukäpylintuja. Merellä oli merilokkeja ja muuttama harmaalokki, myös korppeja ja variksia päivysti pilkkijöiden saaliita. Ensimmäinen merikotka istui Summanniemen edustalla verkkoavannon reunalla. Pian se sai seurakseen toisenkin merikotkan. Kolmas merikotka leijui vielä Neuvottoman lahden edustalla.

Merikotka lipuu jäänpintaa pitkin.

Tämä oli uusi ennätys merikotkista samaan aikaan tällä paikalla. Ainakin kaksi kolmesta kotkasta oli valkopyrstöisiä aikuisia. Muutaman kuvankin saimme kotkista, mutta niiden pakoetäisyys oli muutaman sadan metrin luokkaa, joten kovin hyviä kuvia ei syntynyt. Illalla vielä visiitti lupinlahdelle, jossa sulaa ainoastaan sillan alla. Vesilintuja ei vielä ollut, mutta jää näytti virtapaikalla niin tummalta, että se sulaa kohta pikavauhtia. Viikonlopun viimeinen retkikohde oli Kirkkojärvi ja tiellä paikallisena koko talven viipynyttä isolepinkäinen. Lintutornin ympäristöstä oli ilahduttavasti harvennettu kasvustoa, joten keväällä pitäisi hyvä näkymä olla myös viereiselle avovesialueelle. Aikani etsiskelin lepinkäistä järven rannan lahoista koivunnysistä, mutta tuloksetta. Lopulta päätin luovuttaa ja lähdin pois autolle. Auton ikkunasta näin kuitenkin läheisen rivitalon pihassa suuren pihlajan, jonka latvassa lepinkäinen keikutteli ja siitä kivasti viikonlopun viimeinen vuodari. Nyt odottelemaan muutaman viikon sisällä käynnistyvää vesilintumuuttoa. 

Merikotka