Viimeisen lomapäivän päiväretki suuntautui Valkeakosken Rapolanlinnavuorelle. Ilma oli mukavasti viilentynyt joten taas jaksoi hellepäivien jälkeen lähteä liikkeelle.

Vanhat kuuset ja männyt varjostivat polkua, joka kiipesi kohti jääkauden muovaaman Rapolan harjun huippua. Polun varrella näkyi heti tammi ja pähkinäpensas, joita kasvaa runsaasti myös Hakoisten linnavuoren juurella. Rapolan muinaislinna on aikoinaan sijoinnut harjun huipulla. Harjun jyrkät rinteet ja harjun huipun kiertävä muuri ovat luoneet turvapaikan alueen väestölle. Harjun huipun keskellä on myös kaksi suurta jääkauden aikaista suppaa. Muinaislinna on ollut käytössä 800-luvulta 1100-luvulle ja sinne johtava polku on kulkenut samaa reittiä ainakin noista ajoista asti. 

Polun yläpäässä harjun reunat supistuvat kapeaksi solaksi, joka on toiminut aikanaan linna toisena porttina. Nyt paikalla kasvoi komeita saniaisia.

Harjun huipulta vautuu komea näköala länteen, josta on voitu aikanaan tarkkailla Vanajaveden vesiliikennettä. Huipulta on myös näköyhteys muutamille muille alueen linnavuorille, joten yhteydenpito on onnistunut esimerkiksi merkkitulien avulla. AIkanaan linnan rinteet ovat olleet paljaaksi hakatut, jolloin näkymä on ollut paljon nykyistä parempi.

Harjun huipulla polku myötäilee vanhaa muurin linjaa joka on ollut muutaman kilometrin mittainen. Ylläolevassa kuvassa näkyy kiviröykkiö, joka on toiminut vanhan paalumuurin perustuksena. Polunvarrella voi myös ihmetellä vanhoja kiviuuneja, sudenkuoppaa ja asutuspainanteita.

Harjun juurelle oli tehty rekonstruktio siitä millainen huippuakiertänyt paalumuuri on todennäköisesti aikanaan ollut.

Harjulta johtavaa polkua seuraamalla pääsi tutustumaan myös paljon vanhempiin merkkeihin paikalla olleesta asutuksesta. Linnavuoren ja Vanajaveden väliseltä maakaistaleesta on löydetty merkkeja yhdestä Suomen vanhimmista pelloista. Nyt paikkaa oli hoitamassa kuvassa näkyviä museoviraston kesätyöntekijöitä.

Peltojen reunoilla kasvoi vanhoja lehtipuita ja katajoita. Kivikkoisilla huonosti viljelyyn soveltuneihin paikkohin oli koottu kiviröykkiöitä, jotka olivat rautakautisia kalmistoja. Niitä ja painanteita vanhasta asutuksesta näkyi monin paikoin polun ympäristössä.

Mielenkiintoisin yksittäinen muinaismuisto oli kuitenkin uhrikivi. Siihen on työstetty pieniä kuppeja, joihin on asetettu aikanaan uhriksi esimerkiksi viljaa tai muuta satoa, joka on uhrattu kiitokseksi luonnon tarjoamasta ravinnosta.

Vanhat puut, lukuisat muinaismuistot ja hyvin laaditut opasteet ja esitteet tekivät Rapolan linnavuoresta ehdottoman käymisen arvoisan paikan, jossa voi kokea varhaisen asutuksen ja nykyisyyden kohtaamisen. Lyhyt ajomatka Tamperellta houkuttanee tekemään uuden retken paikalle syksyllä kun puissa ei enää ole lehtiä ja näkyvyys on parempi.