Kesän kuluessa Pirkkalan pieni lähiniitty on tullut tutuksi jokailtaisilla kävelyillä. Se on jaksanut yllättänyt kerta toisensa jälkeen lajirikkaudellaan. Paikka sijaitsee asutuskeskuksen keskellä, mutta tarjoaa pienen rauhaisan paikan monille eläimille. 

Kävelyretken ensimmäinen laji on usein rusakko. Venäjän tasangoilta levinnyt laji tuntee paikkansa kotoisaksi avarilla niityillä ja pelloilla, toisin kuin kotoinen metsäjäniksemme. Usein rusakot ovat syömässä tuoretta ruohoa aivan kerrostalojen pihoilla.

Niityn kasvilajisto on meko monipuolinen. Hallitsevana kasvina ehkäpä suuret ohdakkeet ja karhiaiset. Myös kukkakasveja löytyy paljon ja niiden mukana hyönteismaailma on melko monipuolinen.

Perhosia ja sudenkorentoja näkyy runsaasti erityisesti tyyninä ja aurinkoisina päivinä.

Toisinaan kulkijasta tuntuu, että sitä tarkkaillaan. Silloin kasvuston seassa saattaa näkyä kettoemon tarkkaavat silmät.

Kettuemo on onnistunut kasvattamaan kaksi pentua lähes aikuisen ketun mittoihin. Uteliailta ja touhukkailta pennuilta ei säästy aina edes ruoanhankintareissulta palaava emokettu.

Puronvarren tiheä kasvillisuus antaa hyvää suojaa ketuille.

Kosteissa painanteissa kasvaa mesiangervoa ja lähempänä veden rajaa vehkakasvustot valtaavat enemmän alaa.

Alku kesällä vehkakasvustojen suojissa hääräilleet vesimyyrät hävisivät kesän aikana. Ketuilla lienee osuutta asiaan, samoin kuin kheinäkuussa ilman poikasia pyörineiden fasaaninaaraiden poikaskatoon. Sulkakasoista päätellen myös läheisellä teollisuusalueella pesineet kalalokit ja varsinkin niiden kömpelöt poikaset päätyivät kasvavien ketunpoikasten ruokalistalle.

Elokuun aikana ilma täyttyi karhiaisten siemenistä. Samoihin aikoihin niitty niitettiin. Muita niityn reunassa näkyviä eläinlajeja olivat myös oravat, metsähiiret ja lepakot. Perus kaupunkilajeista oikeastaan vain siili puuttui. Sen mieltymyksiin nähden paikka oli ehkä liian kostea. Linnuista paikalla pesi ainakin räkättirastas, talitiainen, tikli, pajulintu, kivitasku, västäräkki, punarinta, kalalokki ja kirjosieppo. Keväällä lehdossa laulukonserttia pitivät satakieli, viitakerttunen, lehtokerttu ja mustapääkerttu, joista varmaan osa myös pesi paikalla. Erään pensaan juurella oli todennäköisesti varpushaukan ruokailupiilo. Pensaan alusta koristi usein kasa rastaan sulkia. Matelijoista päivää paistattelemassa oli muutamaan kertaan sisilisko ja kosteassa heinikossa pomppi runsas joukko sammakoita. Keväällä puroon oli noussut kutemaan haukia.

Lopuksi vielä vähän enemmän tyylitelty kuva ketunpoikasen päivätorkuista.

Viime viikkoina kettuja ei ole enää näkynyt. Mahdolliset urospennut ovat ehkä hakeutuneet omille reviireilleen. Myös naaraspennut ja kettuemo ovat saattaneet laajentaa reviiriään, vaihtaa päiväpiiloa tai sitten niiden kulkurytmit ovat muuttuneet. Myös onnettomuuden riski on aina olemassa ja kaupungissa asustavien kettujen eliniän odote on melko lyhyt.