Tänään klo 12 suuntasi kokenut retkikunta, eli allekirjoittanut, E, J ja S, bussilla kohti Helsingin Viikkiä ja Vanhankaupunginlahtea. Odotukset retkeä varten olivat kovat, koska jo heti aamulla oli pihamännyssä istunut varpuspöllö ja linnut tuntuivat olevan kevät mielellä. Viikinmäen bussipysäkiltä jokivartta pitkin kulkeminen ei ollutkaan suunnitellun helppoa kun pyörätiet olivat kadonneet hiihtolatujen alle. Epämääräiset kiertotiet, kiveen piirretyt symbolit ja kalliokiipeilijät olivat sekoittaa kokeneen retkikunnan pasmat, mutta lopulta oikea polku löytyi ja pääsimme perille Vanhankaupunginkoskelle. Heti ensimmäisessä sulassa odotti mieluinen lintu kun koskikara sukelteli kuohuihin.

Vihdoinkin kara vuodariksi ja tämä oli oikeastaan melkoinen työvoitto ko. lajin kohdalla. Ilmeisesti pääjoukot ovat yhä pohjoisempana?

Kosken rannalla oli käynyt melkoinen kuhina kun ketun jäljet kiertelivät sulapaikkaa. Kokenut jälkiasiantuntijamme määritti myös lumikon, minkin ja saukon jäljet ranta hangesta. Koskelta kuljimme Pornaistenniemen luontopolulle ja nautimme eväät ja termatiteet piilokujussa joka oli rakennettu rantakaislikkoon. Lintuja ei kojusta yhtä varista lukuunottamatta näkynyt. Rantalehdosta löytyi yksi palokärki, mutta paikalla nähty valkoselkätikka ei tullut vastaan.

Paluumatkalla retkikunta päätti jälleen turvautua bussikuljetukseen ja siirtyä Helsingin keskustaan. J ja S jatkoivat matkaa kotiin, mutta me menimme yrittämään Kaisaniemenpuiston yliopistollisen puutarhan lehtikuusissa hengaillutta kirjosiipikäpylintua. Ko. lajin bongauksesta oli  katkeria muistoja viime syksyltä Tampereella, jolloin hylsy jäi käteen. Paikalla oli noin 10 muutakin yrittäjää, mutta kirjosiipeä ei näkynyt. Allekirjoittanut oli jo valmis luovuttamaan puolen tunnin seisoskelunjälkeen, mutta E päätti, että vielä yritetään. Odotellessa näimme varpushaukan ja räkön, mutta lehtikuuset olivat tyhjiä. Juuri kun olimme lähdössä lenteli kirjosiipi iloisesti tööttäillen yhden kuusen latvaan.

Siellä se tööttäili ja siirtyi viereiseen kuuseen ruokailemaan. Juuri kun lähdimme jatkamaan matkaa syöksyi varpus-/kanahaukka aivan kirjosiiven viereen. Emme nähneet kunnolla, saiko haukka saalista.

Kirjosiiven jälkeen menimme Tokoinrantaa kohden, jossa oli nähty sarvipöllö, Matkalla sinne vastaan riensi iso porukka lintuihmisiä katsomaan kirjosiipeä. Tokoinrannassa sarvipöllö löytyi helposti päivätorkuilta.

Pöllö oli melko avoimesti näkyvissä eivätkä muutkaan linnut sitä kiusanneet...

Oli kyllä todella komia ilmestys!

Ja vielä kerran... Tälläsiä pöllökuvia onkii odotettu.

Porukkaa suhasi täälläkin kiikarit kaulassa vähän siellä sun täällä... Ei ihme, että pöllötkin löytyy. Minkäköhänlainen meininki täällä on sitten keväällä... Osa porukkaa oli hetkeä aikaisemmin kuulemma nähnyt vielä hiiripöllönkin noin sadan metrin päässä sarvarista, mutta se oli kadonnut syvemmälle puistoon. Sarvari ei paikallisia paljon tuntunut hetkauttavan, mutta hiiripöllö pisti porukkaan juoksuaskelia. Lienee täällä vähän harvinaisempi kuin hieman pohjoisemmassa. Me totesimme tässä vaiheessa, että hiipö saa jäädä seuraavaan kertaan.

Lopuksi kiikaroimme vielä Tokoinrannan sulassa olleita sorsia ja satapäisestä sorsamassasta löytyi kuin löytyikin haapana, jota kävin jo tiistaina etsiskelemässä. Paluumatkalla bussin ikkunasta näimme vielä komean kanahaukan, joka laittoi variksiin vauhtia.