28.7. Käytiin aamupäivällä Yyterin lietteillä. Paikalla ei ollut ketään muuta ja aiemmin viikolla korkealla ollut vesi ei lupaillut hyvää. Rannassa meri oli täysin peilityyni ja lietettä näytti olevan jonkin verran vedenpinnan yläpuolella. Muutaman valkoviklon jälkeen eteemme tepasteli sopivasti kaksi isosirriä.

Isosirrit hyödynsivät pienta lietereunaa rantaniityn penkereessä.

Punainen juhlapuku alkaa vaihtua vaaleampaan.

Kauempana lietettä näytti olevan enemmänkin näkyvissä ja lähdimme pikkuhiljaa kahlailemaan niitä kohden. Rantaniityn reunassa kulkeminen ei ole sallittua etelänsuosirrin pesintöjen takia, joten meressä kahlaaminen on ainut keino päästä näkemään kauempana olevia lietteitä. Siellä näkyi ainakin runsaasti tyllejä ja suosirrejä. Lämpötila kohosi nopeasti hellelukemiin ja hikoilun takia kimpussa pyöri ihan uskomaton määrä paarmoja. Kiikaroinnista ei meinannut tulla mitään kun ne lentelivät koko ajan naamaa päin. Paarmojen takia oli pakko pitää takkia päällä.

Veden päällä on mukava kävellä.

Aivan kauimmaiselta lietteltä löytyi kolme punakuiria, tosin melko pahassa lämpöväreilyssä. Tämän lisäksi paikalla oli yksi kuovisirri ja isosta töyhtöhyyppä jengistä löytyy vielä pisteenä i:n päälle viisi tundrakurmitsaa. Myös isosirreja löytyi lisää ja niitä oli yhteensä noin 15.Kertaalleen merikotka laittoi rantalietteiden linnustoon vauhtia ja pölläytti varsinkin sorsaparvet lentoon.

Lopuksi ajettiin vielä Technippin altaille, josta mainittavimpana lajina jonkinlaisella kuvausetäisyydellä tepastellut tundrakurmitsa.

Tundrakurmitsa.