Keskiviikkoiltapäivällä töiden jälkeen kävin tekemässä muutaman tunnin kävelylenkin lähirannoilla. Itä-Suomessa hanhia oli muuttanut aamun aikana reilusti, joten toiveissa oli nähdä jokunen hanhiparvi. Elfvikin tornilla merivesi oli laskenut normaalikorkeuksiin ja sorsalintuja oli valtavasti lahdella. Nopealla selauksella löytyi haapanoita, lapasorsia, heinareita ja taveja. Lapasorsien määrä tuntuu kasvaneen, mikö johtunee Venäjältä tulleista muuttomatkalla pysähtyneistä lapasorsista.

Elfvikin tornin reunustan ruovikko on jo saanut syksyiset sävyt. Yksinäinen ruskosuohaukka kävi kierähtämässä ruovikon yllä, mutta muuten alkoi olla jo syksyisen hiljaista. Muiden ulkoilijoidenkin määrä oli vähentynyt lähes olemattomiin kesästä.

Paikalliset Suomenlahden pesimäkantaan kuuluvat valkoposkihanhet lentelevät yleensä aamuisin ja iltaisin matalalla ruokailu ja yöpymispaikkojen välillä.

Usein hanhet etenevät pienissä ryhmissä ja kasautuvat lahden yllä suuremmiksi parviksi.

Tihkusateen taukoaminen sai valkkareihin liikettä. Kuvasin parvia ja yritin seuloa muita lajeja seasta, mutta näin ainoastaan kolme metsähanhea ja yhden paikallisen merihanhen.

Kauempana taivaanrannassa meni muutamia keskikokoisia hanhiparvia. Nämä olivat todennäköisesti pohjoisesta etelään muuttavia metsä- tai valkoposkihanhia. Lentokorkeutta näillä oli paikallisia enemmän ja selkeästi suuntana etelä ja hyvin määrätietoista matkan tekoa. Kuvan parvessa on noin 120 lintua.

Loppuilta hämärän tuloon asti meni pitkospuiden reunusryteikön pikkulintuja kytätessä. Tähän aikaan on aina ylimääräistä jännitystä kun vastaan voi tulla periaatteessa mitä vaan. Piilottelevien ja vähän ääntelevien lintujen näkeminen ja tunnistaminen ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Eniten näkyviin tuli mustarastaita ja tiaisia. Tali- ja sinitiaisten kanssa pyöri ilahduttavasti muutama kuusitiainen. Myös punarintoja naksutteli tasaisin väliajoin.

Punarinta uskaltautui hetkeksi jotenkuten esille. Välillä tuntuu, että kameran naksahtelu saa niiden uteliaisuuden heräämään ja niiden oma naksuttelu kiihtyy ja ne uskaltautuvat hetkellisesti kurkistamaan mistä vieras naksuttelu johtuu.

Yhdestä ojanvierus pensaasta yhytin ajankohtaan nähden myöhäisen ruokokerttusen ja muutama pajusirkku pakeni pitkosten viereltä syvemmälle ruovikkoon. Toisella hoitoniityllä ilmaan lehahti ruskiksen pelottamana suuri pikkulintu parvi. Niityllä oli myös jokunen niittykirvinen, joiden muutto ajoittuu metsäkirvistä myöhäisemmäksi.

Paluumatkalla löysin vielä todella suuren tiais-hyönteissyöjä parven jonka touhuja katselin pitkään lähietäisyydeltä. Hyönteissyöjät olivat mielestäni pääosin tiltaltteja ja ainakin kaksi niistä piti tavallisista tiltalteista poikkeavaa hily-ääntä. Samaa kuuntelimme vuosi sitten Tampereen Iideksen tornilla. Kyseessä on ilmeisesti tiltaltin itäisen "tristis" -alajin tiltaltteja, jotka vaeltavat syksyisin Venäjältä osittain Suomen kautta talvehtimisalueilleen. Niiden joukosta olisi kiva joskus löytää jotain todellisia itäisiä pikkuharvinaisuuksia kuten taigauunilintuja yms.