Lauantaiaamuna päätin tehdä pienen kävelyn lähirannoilla. Tavoitteena oli etsiskellä ruovikonreunustoilta sinirintaa, niin kuin lukuisina muinakin retkinä viime vuosina. Toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt, mutta luulisi joskus joku pohjoisesta tulevista sadoista tuhansista sinirinnoista näyttäytyvän minullekin. Aamu oli viileä ja kirkas, mikä herätti heti toiveita. Vanha sanontahan kuuluu, että "jos lintupaikoilla tarkenee, niin mitään ei näe".

Jätin pyörän parkkiin tuttuun paikkaan tuomien katveeseen. Ilma oli tyyni ja pikkulintuja kuului olevan kivasti äänessä. Laitoin kiikarit kaulalle ja ensimmäinen lintu joku löytyi oli syyskuulle mukava mustapääkerttu koiras. Heti viereisestä pensaasta yhytin myös saman lajin naaraan. Peippoja lenteli jonkin verran, mutta vuodarilistalta puuttuvaa järripeippoa ei velä näkynyt. Tänään minun ei ollut tarkoitusta katsella vesilintuja tai kahlaajia, mutta nopea vilkaisu lahdelle muutti hieman suunnitelmia. Jalohaikara eli "Jallu" (lintuoppaan mukaan yhden tähden (harvinaisuus)) kökötti avoimesti harmaahaikaran ja laulujoutsenen kanssa. Kävelin Elfvikin tornille, josta ajattelin saavani parempia kuvia myötävalossa. Hoitoniityn reunassa näkyi vuoden toinen lapinkirvinen!

Jalohaikara

Rantaniityllä kävi muutenkin kuhina kun kymmenet västäräkit etsivät ruokaa. Seassa oli myös useita keltavästäräkkejä. Kipusin torniin, jossa oli muutama muukin lintujen tarkkailija. Veilintuja oli lahdella runsaasti, mutta kiikareilla lajimääritys jäi tekemättä. Enemmän huomiota keräsivät kaksi nuorta ruskosuohaukkaa. Toisella oli kaukoputkimiesten mukaan, joku suurikokoinen haaska ruovikossa. Tornissa patsastelin vain viitisen minuuttia ja rappusia alas kavutessa muutaman tiklin parvi lensi ylitse. 

Vesi oli ylhäällä ja kanadanhanhet olivat laiduntamassa ihan tornin juurella.

Päätin palata ruovikonreunoja kierteleville pitkoksille sinirinnan toivossa ja sinirinta oli muutamaan otteeseen kuultu myös muiden ihmisten suusta päivän toivelajina. Rantalepikössä touhuili ainakin yksi tai kaksi pikkutikkaa. Syksyä varten tyhjennetyn lehmäaitauksen laitamilla pikkulinnut varoittelivat ankarasti. Näin puiden välistä, että rantakelossa istuu komeasti kanahaukka. Etsin sopivan kuvauskulman, josta haukka olisi kokonaan näkyvissä. Löysin sellaisen ja juuri kun napsautin kuvan päätti haukka ottaa siivet alleen. Kuvaan jäi kuitenkin hauskasti haukan kunnioitusta herättävä saalistuskalusto.

Kanahaukka

Suuntasin kulkuni tiheämpään rantalehtoon pitkoksia pitkin. Kiikaroin rautiaisia ja muita pikkulintuja kun kuulin omituisen rasahduksen takaani. Käännyin ympäri ja vieressäni oli kolme metsakaurista, joista yksi vain noin 5 metrin etäisyydellä! Kauriit vetäytyivät tasaisen rauhallisesti syvemmälle ryteikköön, mutta ehdin napsasta muutaman kuvan.

Metsäkauris.

Metsäkauriit ovat sen verran pieniä, että ne sulautuvat hyvin tiheään aluskasvillisuuteen, vaikka punaruskea väri loistaakin hyvin kun kauriit kerran huomaa.

Täydellistä sinirintamaastoa.

Sinirintaa ei löytynyt, vaikka erilaista rätinää, naksutusta ja napsutusta välillä kuuluikin. Äänien lähteeksi osoittautui tiaisia, hernekerttuja, haarapääsky, tiltaltti, kirvisiä ja punarintoja.

Vaikka hyönteissyöjien suuret joukot ovat jo lähteneet, niin muutamia hernekerttuja löytyi yhä.

Toisen lehmälaitumen luona oli meno ylimmillään, kun ruskosuohaukka ja varpushaukka pölläyttelivät töyhtöhyyppiä ja taivaanvuohia lentoon. Näiden seassa haahuili myös kyyhkyja ja variksia ja erilaisia västäräkkien ja kirvisten parvia. Kerran varpushaukka myös kävi itseään monta kertaa suuremman ruskiksen kimppuun. Taustalla pikkuhiljaa lämmittävän auringon myötä yksi tiltaltti intoutui tapailemaan laulua.

Sepelkyyhky on ihmeissään kun taustalta lähestyy ruskosuohaukka.

Takaisin kävellessä huomasin vielä fillarin luona niityn toisella puolella yhden metsäkauriin, joka vetäytyi nopeasti puiden siimekseen.

Metsäkauris

Sinirintaa ei löytynyt (taaskaan), mutta muuten kaikin puolin mukava retki. Eipä voi valittaa, etteikö lähiluonnosta löytyisi mielenkiintoista katsottavaa. Yhtään ei ole ikävä heinäkuun helteitäkään. :)