Perjantaina pakkaset ja ensimmäiset lumikuurot iskivät Etelä-Suomeenkin. Viikonlopulle oli luvattu pikkupakkasta ja kirkasta ilmaa, joten päätin molempina aamuina yrittää taviokuurnan kuvaamista.

Lauantaiaamuna aurinko nousee huurteisten niittyjen ylle. Pakkaslukemista ei ole tietoa, mutta yllättävän kylmältä tuntui pyöräillä vaikka kunnon talvivarusteet oli päällä.

Pakkasten myötä Elfvikin ruokintapikkakin oli viritelty. Kuvasin vähän hämärässä valossa tiaisia. Yllä olevassa kuvassa kuusiatiainen hakee siemeniä.

Tali- ja sinitiaisia kiinnosti yhä myös lehtien kääntely ja niiden alta ruoan etsintä. Ruokintapaikalta kertyi ihan mukavia lajeja. Viherpeippoja oli muutama, kaksi tikliä hengaili lähipuissa ja alkoivat kilpalaulannan auringon noustessa, puukiipijä tutki lähi puita ja ainakin yksi peukaloinen viivytteli vanhojen kaatuneiden kuusten juurakoilla. Käpytikka takoi pajassaan ja varislinnut pitivät omaa showtaan. Räkättien jättiparvet tuntuivat hävinneen, mutta taivaalla pyöri silti taukoamatta punatulkkuja, tilhiä, mustarastaita, urpiaisia ja vihervarpusia. Yksi pikkukäpylintuparvikin kierteli lähikuusissa. Pikkukäpylinnusta tuli jo 150. Laajalahdella näkemäni laji. Ihan kivästi reilulle 6 kuukaudelle. Ruokintapaikalta lähdin elfvikin torniin katsomaan vesilintutilannetta. Laulujoutsenten äänet olivat houkutelleet siihen suuntaan jo tovin.

Aamu oli aivan uskomattoman upea ja kaivattua valokin oli vihdoin näkyvissä.

Melkoinen yllätys oli, että lahden pohjukka oli jo lähes kokonaan jäässä.

Lahden vesilintulajeista kiikareilla sai määritettyä ainakin kanadanhanhen, nokikanan, kyhmyjoutsenen, haapanan ja heinäsorsan. Lisäksi merimetsot päivystivät tutuilla kivillä.

Joutsenpari ja merestä nousevaa usvaa.

Tornilta suuntasin Laajarantaan ja kävin läpi muutamat alueen suuret pihlajat.

Siellä marjoista nautiskeli ainoastaan mustarastaita, muutama räkätti- ja yksi punakylkirastas.

Koivunlatvuksissa hääräsi urpiaisparvi

Pajunsiemeniä nautiskeli vihervarpunen

Erikoisin havainto oli rantalehdossa pesäkoloa touhukkaasti väkertänyt käpytikka.

Kolo oli puoliksi valmis. Joko tikan kello oli pahasti sekaisin tai sitten ne aloittavat kolojen teon jo syksyllä?

Kasvit kauniisti huurteessa.

Palailin samaa polkua takaisin ja niityn kohdalla ylhäältä taivaalta kuului erikoinen surahdus. Löysin kiikareilla yksittäisen linnun lentävän suoraan yläpuolella. Lintu osoittautui pulmuseksi ja siitä napsahti vuodari numero 198.

Päätin lopuksi kääydä katosmassa vielä elfvikin pohjoispuolella suurten kuusien välissä olevat pihlajat. Niissä oli viikolla runsaita rastasparvia. Nyt metsä tuntui hiljaiselta ja rastaista ei ollut tietoakaan. Huomasin kuitenkin yhden isohkon linnun pihlajassa ja tarkistin sen kiikareilla. Kuurnahan se siellä oli pihlajanmarjoja popsimassa! Yhteensä niitä oli 4, yksi koiras ja 3 naarasta. Välitettävästi ne olivat melko korkealla ja kuusten varjossa, joten kuvaaminen oli hankalaa.

Koiras taviokuurna

Taviokuurna Pohjolan papukaija

Naaras kuurna

Ja vielä pariskunta.

Parempia kuvia syntyi jälleen punatulkuista. Alla jokunen poiminta. Toivonmukaan kuurnistakin syntyisi vielä samanlaista matskua. Su aamun retkellä kuurnia ei tullut kuvattavaksi yhtään vaan muutamat yksittäiset kuurnat kiettelivät melko levottomana eikä niitä löytynyt pihlajoista.

Vois luulla, että sen marjan saisi helpomminkin poimittua.