Muuttavia valkoposkihanhia

Aamupäivällä piti lähteä pyöräretkelle kuuntelemaan kerttulintuja lähi alueen lehtoihin. Heti ensimmäinen pysähdys tuotti tulosta kun tien vierustan puissa aktiivisesti lauloi ja pyrähteli kultarinta. Yritin myös valokuvata sitä, mutta voimakas auringonpaiste ja lehtien aiheuttamat varjot pilasivat kaikki kuvat. Tämä oli minulle vasta toinen kultarintahavainto.

Seuraava pysähdys oli eilisellä Luhta-/Viitakerttuspaikalla. Koivusta kuului aktiivista laulua. Eilisen skouttauksen ja nauhojen kuuntelun perusteella lintu oli helppo määrittää viitakerttuseksi. (Töksähtäviä ja rätiseviä ääniä seurasi vihellys tai huiluääni ja rytmi pysyi rauhallisena) Myös korkealla sijainnut laulupaikka tuki tätä. Hieman etäämmällä lauloi toinen saman lajin edustaja, tosin hieman vaimeammin.

Seuravaksi pyöräretki vei pururataa pitkin rantelehdon läpi ja useiden lehtokerttujen seasta erottui huilumaisempi ja korkeampi laulu, jonka määritin mustapääkertuksi. Pian lintu lennähtikin lähi puuhun ja musta "baskeri" varmisti määrityksen. Kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut sillä lintu piti jatkuvasti ainakin 15 metrin etäisyyden.

Lopuksi päätin käydä vielä katsomassa vesilintutilanteen noin kilometrin päässä sijaitsevan niemen kärjessä. Matkalta löytyi pensaikosta vielä kolmas Viitakerttunen! (Aika hyvin kun en ole viitakerttusta ikinä ennen kuullut/nähnyt) Niemen kärjessä kalasteli isokoskelo ja härkälintu. Myös yksi selkälokki oli muiden lokkien joukossa rantakivikossa. Taivaalta kuului lokkien huutojen seasta valkoposkihanhien tuttua kalkatusta. Meni hetken aikaa ennen kuin korkealla taivaalla erottui pitkiä kauniita hanhirihmoja. Noin 10 minuutin tarkkailun aikana ehdin laskea ainakin 2500-3000 muuttavaa valkoposkihanhea. (5 suurta parvea) Valkoposkihanhien tuloa oli jo osannut odotellakin, sillä useana päivän saadut tekstiviestit ja aamulla etelärannikolta tullut soitto kertoivat muuton olevan siellä käynnissä.

 

 Selkälokki