21.10. Käytiin tekemässä pieni aamukävely Harjavallan Paratiisipolulla. Sateisen syksyn seurauksena voimalaitoksella oli komea ohijuoksutus.

Pauhu peitti kaikki äänet eikä tihkusateisessä säässä tuntunut olevan paria naakkaa kummepaa liikeellä.

Padon alla vesi oli noussut reilusti. Tässä onnekkaiden eli hyvin veneensä kiinnittäneiden paatit koivikossa. Onneksi vesi ei ollut katkaisuut rantapolkua kokonaan vaikka melkoisen kuraista paikoin olikin. Muutamat perustiaiset ja tilhet nähtiin rantapuissa ja muutama punatulkku esitti ylilennon. Aivan polun loppupäissä oli suuria pihlajoita, joissa helkkyi pirteä tilhiparvi seuraanaan iso joukko rastaita. Rastaiden seasta löyty myös yksi punakylkirastas. Ei sellaista valkokauluksista kuitenkaan. Yllättäen jostain pihlajasta kuului kaunis vislaus mikä ei tuntunut sopivan ollenkaan kuvaan. Vislailu jatkui ja aloin aavistella, että nyt saattaisi olla odotettu lapinlintu taviokuurna paikalla. Niitä on ilmoiteltu pohjoisempaa Suomesta komeita parvia ja hyvän pihlajanmarja syksyn myötä niitä oli odotettavissa eteläänkin. Soitin kännykästä taviokuurnan vihellystä ja se tuntui täsmäävän. Kiertelimme puita, mutta emme millään saaneet kuurnia näkyviin. Pian tilhet ja rastaat poistuivat ilmeisesti jonkun petolinnun pelästyttäminä ja hieman epävarma olo kuurnista jäi.

Palasimme polulle ja samassa kuului vaimeaa tikan kutsuääntä. Sanoin heti, että toi on valkoselkä- tai pohjantikka. Lintua ei ensin näkynyt mutta pian ääni kuului taas ja kaunis naaras valkoselkätikka lensi viereiseen rantaleppään. Se jatkoi jo ennen kuvan ottamista matkaa länteen edeten rantapuusta toiseen. Jatkoimme matkaa ja pääsimme taas samojen pihlajien alle. Tällä kertaa onni potki jälleen sillä muiden lintujen lähdettyä kaksi taviokuurnaa nassutti pihlajanmarjoja suoraan yläpuolellamme.

Tässä  jonkinlainen kuva harmaassa kelissä otettuna. Paikalla oli kaksi naaras taviokuurnaa. Minun edellisestä taviokuurnasta olikin ennättänyt kulua 12 vuotta. Viimeksi sellaisia oli Haminassa joulukuussa 2000.

Heti kuurnien jälkeen reissua täydensi vielä toinen rantaa pitkin edennyt valkoselkätikka! Se meni vähän kauempaa ja sukupuoli jäi määrittämättä. Auton ikkunasta viikonlopun parhaat havainnot olivat Huittisissa lennellyt tuulihaukka ja 8 valkohäntäpeuraa.

Tänä aamuna kun pyöräilin töihin kuului heti alkupätkältä uudelleen taviokuurnan vilheltelyä, mutta ilma oli niin hämärä, että lintua ei näkynyt. Rantatien varressa mustarastailla oli melkoinen hässäkkä taas päällä. Liekö joku pöllö taas jäänyt turhaan näkyvään paikkaan päiväpiiloon.