27.8.2011 Päivä alkoi hyvin. Astelimme aamutuimaan autolle varustekasan kanssa kun taivaalta kuului hanhimaista kaakatusta. Hanhia taivaalla ei kuitenkaan näkynyt vaan suoraan ylitsemme lensi kolme kaakkuria etelää kohden. Hyvästä alusta innostuneena lähdimme ajamaan kohti Yyteriä. Noin 40 min ajon jälkeen alkoi melko vahvasti tuntua siltä, että nyt ei olla kyllä oikealla tiellä ja pikainen tarkastus gps:stä osoitti, että olimme valinneet heti lähdössä väärän tien ja ajaneet lähes suoraan pohjoiseen. Ei auttanut muu kuin tutkailla hetken karttaa ja suunnata Parkanon kautta Poria kohden. Tunnin viivästys perille pääsyssä harmitti, koska aurinko alkoi olla korealla ja paras lämpöväreilemätön aamu menetettäisiin. Yyterin lietteiden hiekkatien päässä odotti yllätys. Autoja oli parkkipaikan täydeltä ja tienvarret pullollaan. Auto parkkiin ja nopeasti kysymään lietteitä kohti tallustaneelta lintumieheltä, että mikäköhän perillä oikein odottaa. Vastaus oli, että tundrakurppelo ja kuulemma oli vielä 20 min aikaisemmin ollut paikalla. Äkkiä saappaat jalkaan ja pitkoksia pitkin kulkemaan. Pitkospuita kulkiessa niityltä kuului lapinkirvisen ääntä, joten siitä ohimennen vuodari.  Bongauskööri olikin heti lietteiden alkupäässä ja tundrakurppelokin saatiin kuvaan, tosin erittäin pahassa vastavalossa. Jälleen yksi hassu nimi lintukirjan sivuilta oli muuttunut todellisuudeksi. Kurppelo poraili pitkällä nokallaan nopeassa tahdissa tuokaa matalassa vedessä sirrien seurassa. Kohtalaisen kova tuuribongaus. Tundrakurppelo pesii Itä-Siperiassa ja Alaskassa ja sen pitäisi muuttaa Amerikan rannikkoa etelään. Tämä tämän vuoden nuori oli siis melko pahasti eksynyt reitiltään.

Aikamme kurppeloa ihmeteltyämme ja muutamia tuttuja morjestettuamme lähdimme katsomaan runsaslukuista vesilintu/hanhi/kahlaaja massaa. Ihmeteltävää riitti ja kuvia syntyi jälleen monen päivän tarpeiksi.

Suosirrejä

Suosirri

Kuovisirrejä

Tylli

Pikkusirri

Isosirri

Kahlaajarintamalla edelleen paljon tyllejä, suokukkoja ja suosirrejä. Edellsikertaa enemmän kuovisirrejä, mutta vähemmenän lapin- ja pikkusirrejä. Jänkäsirriäistä ja vesipääskyä ei tällä kertaa löytynyt.

Kahlaajarunsautta ihmetellessä viereinen porukka löysi luotojen yllä lennelleen mustatiiran. Hetken kesti, että löysimme sen kaukoputkella, mutta lopulta oli reissun toinen elis napattu. Mustatiiraa ihmeteltyämme siirryimme pidemmälle kohti lietteiden toista reunaa. SIellä oli suurehko levottomasti pyrähdellyt kahlaajaparvi. Kahlurit tulivat melko lähelle ja jäimme rauhassa ihmettelemään ja kuvaamaan niitä. Löysin parven seasta hieman muita sirrejä suuremman vaalean sirrin, jolla oli rengas oikeassa jalassa. Lintu näytti täyttävän kaikki nuoren pulmussirrin tuntomerkit, mutta ehti lennähtää juuri kun olin ottamassa kuvaa, joten hieman epävarmaksi tuo vielä jäi. Vaikka selailin kahlaajat läpi vielä usemapaan otteeseen, ko lintua ei enää löytynyt. Pian paikelle pöllähti kuitenkin suurempi kahlaaja, josta ehdin napata muutaman kuvan ennen kuin koko kahlaajaparvi pyrähti lentoon. Taivaalla etelääkohti muuttaneet lukuisat varpushaukat pölläyttelivät tasaisesti levottomat kahlurit lentoon. Mikäs ihme se äskeinen kahlaaja oikein oli? Sanoin, että se olisi voinut olla se kurppelo, mutta kun sen pitäisi olla toisessa päässä lietteitä. Pian porukkaa saapui kuitenkin kiireellä paikalle. ja kurppelo oli kuulemma laskeutunut meidän suuntaamme. Kurppeloa ei aluksi meinannut löytyä uudelleen, mutta sitten kiinnitin huomiota porukan keskellä nukkuneeseen hieman suurempaan kahlaajaan. Siinähän se oli! Aivan edessämme!

Tundrakurppelo ja kaksi suosirriä.

Kurppelo ja mahtavan pitkä nokka.

E löysi vielä taemmalta hiekkasärkältä karikukon. Sitten olikin jo aika siirtyä kohti autoa. Matkalla ihailimme vielä nuoria mustavikloja ja kahta nuorta kapustarintaa.

Nuori mustaviklo

Kotimatkalla Sastamalassa näimme vielä vuoden ensimmäisen täpläkauriin (kuusipeuran) Muitä reissulla nähtyjä lajeja olivat mm. pyy, ristisorsa, jouhisorsa ja merikotka. Varsin onnistunut reissu siis kaikista reitinvalintaongelmista huolimatta!