Eilen iltakävelyllä Laajalahden eräällä pienellä peltosaarekkeella sirisi pensassirkkalintu. Pääsimme myös näkemään linnun vilaukselta, mutta sitten se piiloutui pajukkoon. Tänään päätin lähteä hieman eilistä aikaisemmin Maarin tornille, jos onnistuisin näkemään suopöllön. Hyväksi retkikonseptiksi on muodustunut noin 10 minuutin pyöräily pihasta laajalehden pitkosten alkupäähän. Sitten rantaluhtie ja rantalehtoja myötäileviä pitkoksia pitkin kävellen (noin 2 km) Maarin tornille. Elfvikin torni on sitten vielä pyörän vieressä, jos haluaa siellä paluumatkalla käydä. Suopöllöä ei näkynyt, mutta pussitiainen kävi näyttäytymässä pajun latvassa.

Pussitiainen

Samalla taustalla tiltaltti lauleli itsensä listalle. Yritin etsiskellä luhtakerttusta, mutta kaikki potentiaalisen oloiset osoittautuivat näköhavainnon jälkeen kultarinnoiksi.

Tornilla oli kutakuinkin samat linnut kuin eilen. Jossain vaiheessa näin kun neljä pientä kahlaajaa tipahti ojan suun lietteille. Putkella katsoen yllätys oli melkoinen kun linnut osoittautuivat jänkäsirriäisiksi.

Jänkäsirriäinen, josta jokunen tornilla kävijä taisi saada eliksenkin.

Taivaanvuohi tiksutteli reevirilauluaan kelon nokassa.

Eräs torniin saapunut pariskunta valitteli kun eivät olleet onnistuneet koskaan näkemään heinätavia. Alle viisi minuuttia tästä huomasin kuinka suoraan tornin edustalle tipahti neljän heinätavin parvi.

Heinätavi parvi ja taas oli tornissa iloisia ihmisiä.

Päivän hauskin havainto oli kun näin jonkun tumman hahmon uivan kaislikoiden välillä. Lokit tekivät syöksyjä sen kimppuun. Kaukoputkella katsoen selvisi, että siellä oli minkki pulikoimassa. Aika pitkän matkan se loppujen lopuksi ui ja kohtalaisen nopeaa vauhtia.

Iltapäivän lämmetessä torniin alkoi tulla enemmän porukkaa. Joku sai viestin että meidän suuntaamme oli jostain tulossa haarahaukka. Aloimme haravoida taivasta, mutta löysimme vain komeasti kaarrelleen mehiläishaukan. Mehiläishaukkaa ihaillessa joku huomasi, että haarahaukka oli mennyt jo meidän ohitsemme. Saimme ihailla hetken aikaa pohjoiseen päin loittonevaa haarahaukkaa. Heti tämän jälkeen joku äkkäsi taivaalta suuren jalohaukan joka osoittautui muuttohaukaksi! Samalla meni ohi myös hiirihaukka, mutta se jäi minulta näkemättä kun ihailin muuttohaukkaa. Pian muuttohaukan jälkeen löytyi lisää mehiläishaukkoja ja ruskosuohakka. Ja kuinka ollakkaan toinen haarahaukka, joka oli tällä kertaa lähempänä.

Komea haarahaukka, joka on eri lintu kuin ensimmäinen, koska tällä siivet ovat täysin ehjät. Ensimmäiseltä puuttui sulkia. Kertaheitolla siis meikäläisen haarahaukkahavainnot tuli triplattua. Haarahaukan myötä minulla on tältä vuodelta 200 lajia kassassa, jos uuden mantereen lajit laskettaan mukaan. Eikä tässä vielä kaikki. Puolen päivän hujakoilla nahtiin tornista lahden pohjukassa saalistellut pikkutiira! Tiira oli kuulemma viihtynyt alueella jo useamman viikon. Komea elis havaintojakson päätteeksi. Valitettavasti tiira oli liian kaukana hyviä kuvia varten. Nyt alkaa olla kerrankin asuinpaikan läheisen lintupaikan lajisto kunnossa. Ei olisi uskonut, että se löytyy kehä ykkösen sisältä...