4.-5.2. Lähdimme raikkaassa pakkaskelissä kiertelemään Kotkan lintupaikkoja. Sorsien etsintä päättyi alkuunsa, kun tutut sulapaikat olivat jäätyneet umpeen. Alla kuva kuusisen kärjestä merelle. Lintuja ei näkynyt oikeastaan ensimmäistäkään.

Kuusisesta suuntasimme Katariinan niemen ruokintapaikoille. Alaruokinnalta kuului painokas naksuttelu ja naksuttelijakin oli kauniisti esillä. Tiukkaa tekee punarinnalla, mutta selvisihän Tampereen Hatanpäässäkin viime talvesta yksi punarinta.

Alaruokinnalla oli muutoin hyvin hiljaista ja ainoastaan pari tiaista oli punarinnan seurana,

Yläruokinnalla oli sensijaan kuhinaa.Naakka poppoo pöllähti lentoon ja jäi kyttämään lähipuihin.

Pikkulinnut jäivät pyörimään paikalle ja niitähän riitti. Enemmistönä keltasirkkuja, vihervarpusia, pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia. Taustalla nakutteli käpytikka ja pian seuraan liittyi toinenkin. Tulokas naputtelija paljastuikin yllättäen pikkutikaksi kun sitä jaksoi kunnolla vilkaista.

Pikkutikka naputteli puiden oksia ja uskaltautui myös ruokintapaikalle.

Mielestäni tikan naama oli jotenkin tavanomaista tummemman oloinen...

Myös mustarastaita oli paikalla ainakin 5 yksilöä, mutta luultavasti paljon enemmänkin. Pakkanen ja raikas merituuli veivät tehokkaasti tunnon jaloista ja oli aika jatkaa matkaa. Päätimme käydä seuraavaksi Langinkoskella katsomassa olisiko koskikaroja paikalla.

Kosken eri haarojen reunat olivat kauniisti jäässä. Vetta oli joessa todella paljon ja kovan pakkasen takia joesta nousi höyryä. Karoja ei näkynyt, eikä juuri muitakaan lintuja, mutta saukkon jäljet risteilivät pitkin rantatörmäitä.

Alkuillasta lähdimme käymään Matinsaaressa. Kirkas ilta ja lähes täysikuu! Varpuspöllö ei ollut äänessä mutta ilta mitä mahtavin.

Kävelimme pienen lenkin jäällä ja pilkkimiehiä oli ollut paikalla runsaasti. Jäänreunassa oli kasa ahvenia, joista kettu tai muu apajille löytävä saa juhla-aterian. Merikotkia ei ilmeisesti paikalla ole kun kalat olivat saaneet jäädä rauhaan. Rantamännyissä oli pieni hippiäisparvi. Niillä ruuan hankinta jatkui yhä hämärässä. 7 gramman lintu joutuu etsimään satamäärin hämähäkkejä, jotta selviytyy seuraavasta talviyöstä.

Verkotkin oli ehditty virittää jään alle. Ilta vaikutti täydelliseltä pöllöretkelle ja niinpä kävimme ennen saunaa kiertämässä vielä potentiaalisia huuhkaja paikkoja ja vanhan kaatopaikan. Erityisesti Sikovuoren maastossa oli melko mykistävä tunnelma. Lunta oli puissa runsaasti, kuu valaisi maiseman ja pakkanen oli -25 asteen kieppeillä. Sikovuoren korkeat kalliojyrkänteet npusivat kohti korkeauksia ja ilmavirrat kallion onkaloissa saivat aikaan kauas kuuluvaa huminaa. Äänet kuuluivat illassa todella kauas. Pöllöjä ei kuitenkaan äänessä ollut ja reissun saldoksi jäi rusakko, joka pisteli poskeen maalaistalon omenapuut.

Sunnuntaina kävimme bongaamassa Karhulassa Kymijoen pienessä sulassa jo viikon verran viihtynyttä pikku-uikkua. Puikku löytyi helposti, mutta kuvien ottaminen oli hankalaa veden voimakkaasta höyryämisestä johtuen.

Pikku-uikku pullikoi pienessä sulassa. Toivottavasti ruokaa löytää talven yli. Sulan läheisissä lepissä pyöri suuri vihervarpusparvi.

Puikkubongauksen jälkeen menimme vilakisemaan Siikakosken parit kosket jos karoja olisi ollut siellä näkyvissä. Täälläkin ainoat linnut olivat kuitenkin vihervarpuset. Kosket kuitenkin mykistävän kauniita.