3.9.2011 Aamutuimaan Haminan Kirkkojärvelle. Aamuusva oli melko voimakasta, mutta pieni tuulenvire kuitenkin kirkasti ilman nopeasti. Pikkulintuja oli rantapuskissa paljon... tai siis ei niitä varmaan normaalia enempää ollut, mutta Tampereen Iidesjärven rantoihin verrattuna määrä tuntui lähes maagiselta. Peipot käynnistelivät hieman muuttoaan ja kirvisiäkin näkyi. Paikallisena nähtiin mm. pajusirkku, pyrstötiainen (vasta vuoden toinen?), haarapääsky, rautiainen, punarinta, ruokokerttunen, järripeippo, keltasirkku, penastasku, kivitasku ja laulava rytikerttunen.  Hoitoniityn yllä lenteli parhaimmillaan 6 taivaanvuohta, mustaviklo, tylli ja kaksi suokukkoa. Myös kapustarinnan viheltelyä kuuui taivaalta, mutta lintua ei löytynyt.  Illan hauskin havainto oli västäräkkiparveen syöksynyt ampuhaukka. Vastahan tämä keskiviikkona tuli elikseksi... Petolintumuutto oli vielä aamulla vaisua heikosta tuulesta johtuen. Kuitenkin paikallisena 1 kv sinisuohaukka ja jokunen ruskosuohaukka ja varpushaukka.

Iltapäivällä pieni puolivillainen etsintä yritys Kotkan pähkinänakkelille ilman tulosta ja samalla muutamien uusien geokätköjen etsintää. Muuten Kotkassa pientä varpushaukkamuuttoa ja perus rantojen vesi- ja pikkulintuja.

Alkuillasta matka jatkui soutu/saariretkelle Summanjoelle. Tummat sadepilvet varjostivat pohjoista taivasta, mutta muuten keli oli varsin asiallinen.

Itälahden ruovikoissa oli hiljaista, mutta ehdimme juuri nähdä edempänä komean vanhan merikotkan, joka siirtyi jonnekin Suurenkallionniemen kärjen paikkeille. Soutelimme rauhassa ko. suuntaan ja olimme jo ehtineet hieman lipua ohikin ennen kuin näimme linnun istumassa puun latvassa. Saimme ihailla myös lyhyttä lentonäytöstä kun kotka siirtyi varisten ja korppien saattelemana lahden toiselle puolelle.

Aikuinen merikotka Summanjoella

Sama merikotka lennossa

Summanjoen edustalta löytyi kaksi meriharakkaa, noin 30 tukkasotkaa (tai jotain muuta pientä vesilintua... mustalintuja?) isokoskeloita, räyskä ja kolme kalatiiraa. Kiersimme Hietakarin kahlaajien toivossa, mutta saldoksi jäi vain kyhmyjoutsenet ja harmaahaikara.

Meriharakka

Harmaahaikara Hietakarilla

Merellä oli kerrankin mukavan tyyntä.

Lopuksi suuntasimme joen suulla olevaan Helsinkisaareen, jossa pidimme myös evästauon. Iltaa myöten myös jonkinlaista petolintumuuttoa oli havaittavissa. Summanniemen päällä korkealla samassa nousutolpassa oli kolme hiirihaukkatyypin petolintua. Kaksi oli selvästi mehiläishaukkoja ja kolmas ilmeisesti hiirihaukka. Linnut suuntasivat pitkässä liu-ussa kohti Viron rannikkoa. Varpushaukkoja nähtiin kaksi, jotka molemmat painelivat länteen rantalinjaa pitkin. Tuulihaukkoja oli paikallisena 4 ja yksi kiertelevä suohaukka näkyi idässä, mutta tarkempi laji jäi määrittämättä.

Näkymä Helsinkisaaresta Summanniemelle

Varjoja ja Summanjoen itärannalla kohoava muistomerkki paperiteollisuuden kulta-ajoista.

Takaisin rantaan auringon laskiessa.

4.9. Päätimme käydä tutustumassa Pappilansaarten pieneen luontopulkuun Haminassa. Niemessä oli lampaita pitämässä kasvillisuutta siistinä. Paikalla pääsi ihastelemaan vanhaa kulttuurimaisemaa, jonka luonto oli kaapaannut takaisin itselleen, ja maankohoamisen vaikutuksia Suomenlahdella.

Pappilansaarten Etusaaren niemi. Paikka muistutti kovasti Hämeen/Pirkanmaan rautakautisten kalmistojen jne. paikkoja. Katajapensaikoissa varoitteli peukaloinen ja viikonlopun tunnuslaji eli varpushaukka löytyi täältäkin. Viikonlopun paras havainto oli kuitenkin tiaisparvesta vahingossa löytynyt pähkinänakkeli. Samassa poppoossa myös puukiipijä, hömö- ja töyhtötiaisia.

Pähkinänakkeli (vuodari)

Iltapäivän sieniretken jälkeen oli pakko käydä vielä katsomassa Lupinlahden tarjonta ennen auringonlaskua. Vesilintuja paikalla melko niukasti. Ilta oli kuitenkin jälleen upea.

Lupinlahti

Eikä kahta ilman kolmatta. Viikon kolmas ampuhaukka näkyi loistavasti kun se yritti iskeä västäräkkiparveen. Saalis jäi kuitenkin taas saamatta.

Naaraspukuinen ampuhaukka. (nää alkaa olla jo ihan peruskauraa ;))