Olohuonen ikkunan takana oleva pihlaja on tarjonnut hyvän mahdollisuuden harjoittaa nojatuoliluontokuvausta. Marjojen syönnistä ovat vastanneet pääasiassa viherpeipot ja muutama tavallinen peippo. Marjatertuissa piileskeleviä hyönteisiä ovat etsineet ainakin tali- ja sinitiainen, pajulintu ja tiltaltti. Mukavan lisän kuvaukselle on antanut puiden takaa illalla paistavan auringon luoma vastavalo.

Viherpeippojen syöminen ei ole sieltä siisteimmästä päästä.

Peippo uskaltatui apajille vasta pienen sadekuuron myötä. Muutenkin se tuntuu olevan selvästi varovaisempi kuin avoimesti marjoja napsivat viherpeipot.

Sinitiaiset tuntuvat olevan erikoistuneen etsimään hyonteisiä terttujen sisältä niiden alapuolella pääalaspäin roikkuen.

Pajulinnut käyvät yleensä nopeasti pyrähdellen pihlajoita läpi. Niiden kuvaaminen on vaikeaa, koska ne pysyvät paikallaa ylleensä vain noin sekuntin. Eilen illalla pensaassa kävi myös kaksi kertaa, joku vaaleampi uunilintu. En saanut siitä kunnon kuvaa kun se oli älyttömän nopea liikkeinen. Tuntomerkkeinä vaalea yleisväri, keltaista vain hiaman kyljillä ja mahdollisesti naamassa. Vaaleaa silmäkulmajuovaa ei kunnolla erottunut, mutta kuvissa musta silmäjuova näyttää voimakkaalta. Luultavasti se oli tiltaltti, mutta näihin aikoihin parvien mukana voi liikkua ties mitä itäistä pikkuharvinaisuutta...

Viherpeippo pohtii onkomarjatertulle turvallista pyrähtää.

Toivottavasti pihlajanmarjoja riittäisi vielä pitkälle syksyyn niin ehkä toisen allon mukana tulevia rastaita ja pohjoisen lintuja pääsisi kuvamaan myös aitiopaikalta.