Tänään aamulla klo 6:00 starttasi Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan retki länsirannikolle. Luvassa myyntipuheen mukaan retkeilyä myötävalossa uusissa maisemissa matalilla merenrannoilla. Säätiedotus lupasi kuitenkin länteen vettä niin maalle, kuin merelle ja tuulta lännestä kepeät 16 m/s. Tästä syystä retkenjärjestäjät olivat päättäneet muuttaa "hieman" suunnitelmia. Aamun ensimmäiset retkilajit sain bussipysäkiltä säkkipimeässä aamuyössä kun Laajalahden valkoposkihanhi potti piti mekkalaa ja pensaassa naksutti punarinta. Lopulta eduskuntatalon kulmilta saatiin bussi liikkeelle ja nokka kohti itää! Elimäen peltolakeuksilla nähtii usean tuhannen hanhen parvia ja reissun ensimmäinen merikotka. Pian kouvolan jälkeen bussin yli lensi laulujoutsen parvi, jossa yksi pikkujoutsen. kymmenien ja satojen hanhien ryppäitä näkyi melko tasaisena syöttönä koko matkan ja välillä jokunen suurempikin parvi mm Luumäellä. Lopulta päästiin reissun ensimmäiseen kohteeseen, ei niinkään eksottiisiin maisemiin, vaan tutuille Konnunsuon peltolakeuksille. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Ravattilassa (Oppaamme mukaan paikan nimi oli "Etu-Konnunsuo"). Täällä pelloilla ptyöri noin 8 000 hanhea, jossa aika tasaisesti valkkareita, metsä- ja tundrahanhia. Näimme myös järripeippoparven, 7 jouhisorsaa, isolepinkäisen ja ampuhaukan. Hetken ihmettelyn jälkeen suuntasimme varsinaiselle Konnunsuolle ja sen lintutornille, jossa jo EKLY:n "guruja" paikalla.

Koskaan en ole Konnunsuolla nähnyt näin paljon ihmisiä (ja hanhia)

Konnunsuon valkkarimassa oli valtava, lähes käsittämätön. Suurin osa linnuista oli valkoposkihanhia. Laskujen mukaan paikalla oli ainakin noin 20 000 hanhea, mutta se lienee ehdoton minimi.

Peltojen pinnat näyttivät kaukoputken läpi tältä.

Paikalla oli nähty toissapäivänä super harvinaisuus eli pikkukanadanhanhi. Monet uskoivat sen yhä olevan paikalla vaikka sen esiin kaivaminen tuntui olevan mahdotonta. Yllättäen tornista kuului kuitenkin kovaa huutoa kun pikkukanadanhanhi oli löytynyt. Olin itse tornin juurella alhaalla ja riensimme nopeasti torniin katsomaan lintua. Sen jälkeen löysimme sen maastakin käsin, mutta mikään helppotehtävä se ei ollut. Lintu oli aivan kanadanhanhen näköinen, mutta sillä oli valkoinen kaulasepel ja kokoa vain valkkarin verran. Pikkukanukki on aivan vastikään saanut lajistatuksen ja ennen sitä pidettiin kanadanhanhen alalajina. Laji pesii Koillis-Siperiassa ja Kanadassa eli Suomen olosuhteissa puhutaan superharvinaisuudesta. Kaikki eivät ehtineet hanhea edes vielä löytää kun nuori muuttohaukka ilmestyi paikalle ja laittoi koko hanhimassan liikkeelle. Pikkukanukki hävisi siinä samassa. Pian nuori kanahaukka teki hanhille saman tempun. Se jopa iski yhteen valkkariin ja ne molemmat tippuivat pellon pintaan höyhenten pöllytessä. Kanahaukka kuitenkin siirtyi tästä tolpalle ihmettelemään tilannetta.

Kanahaukka

Pian joku huomasi lähipuihin ilmestyneen komean piekanan.

Piekana

Konnunsuolta jatkoimme matkaa Kotasaaren altaille, missa oli nähty tunturikiuru. Bussi ja opas johdattivat meidät paikallisen jätekeskuksen pihaan, mutta tässä vaiheessa allekirjoittanut otti kartanlukijan roolin ja pian bussi oli turvekenttien laidalla. Tunturikiurua ei löytynyt, mutta etualtaassa oli kaksi allia.

Alli melko erikoisessa ympäristössä.

Turvekenttilläkin oli tuhansia hanhia ja nähtiin lisäksi mm. 18 töyhtöhyyppää, piekana, muuttohaukka, ampuhaukka ja jokunen joutsen. Altailta jatkoimme matkaa kohti Luumäen Hepokangasta, jossa piti olla hyvä hanhi ja pikkujoutsen kertymä. Kävelimme bussilta muutaman kilometrin hiekkatietä pellonlaitaan. Taivaalla meni jatkuvalla syötöllä hanhia. Pellonreunaan kuului valtaisa kalkatus, mutta hanhet olivat jossain toisella peltosaarekkeella näkymättömissä. Itäiseltä taivaalta valui kokoajan tasaisella syötöllä valtavia hanhilauttoja ja ne jäivät pyörimään pellon ylle yhdeksi mössöksi. Takapelloilta niiden sekaan liittyi lisää hanhia. Täälläkin liikuttiin varmaan 10 000 hanhen paikeilla. Ohimenne taivaalta löytyi myös 6 kurkea ja 3 merikotkaa. Luumäen jälkeen pidimme Utin ABC:llä kahvitauon ja jatkoimme sitten Kouvolan Värälään. Siellä oli nähty punakaulahanhi ja lyhytvarvaskiuru. Punakaulahanhen etsiminen osoittautui yllättään hankalaksi, kun täälläkin tuhatpäiset hanhimassat lentelivät peltojen välillä.

Valkkareita Kouvolassa.

Yhdeltä pellolta löysimme laulujoutsen parven, jossa oli kolme pikkujoutsenta mukana. Yhdellä laulujoutsenista oli keltainen kaularengas.

Laulujoutsenia ja pikkujoutsen.

Lisää hanhia pohjoisemmilla pelloilla.

Yritimme kompata lyhytvarvaskiuru/jänkäkurppa/heinäkurppa niittyä, mutta ainoat linnut täällä olivat niittykirvisiä.

Täällä etsittiin kurppia. Taustalla yllättäen valkkareita.

Lopuksi ajettiin jo auringon laskiessa Iitin Sääksjärvelle, jossa oli yöpynyt 200 000!!!! valkoposkihanhea.

Auringonlasku oli komea.

Taustalla Sääksjärvi. Järvellä oli useita kilometrejä pitkä tiivis valkkarilautta ja todennäköisesti siellä oli nytkin noin 200 000 hanhea.

Lisää hanhirihmoja saapui koko ajan lisää.

Näkymä järvelle. Kaiken kaikkiaan tänään nähtii varmasti ainakin 250 000 valkoposkihanhea, mikä on täysin käsittämätön ja poikkeuksellinen määrä. ilta-sanomatkin tiedotti illalla, että tänään Suomessa on ollut ennätysmäärä valkoposkihanhia. Koko Euroopan talvikanta on arviolta 600 000 hanhea eli me näimme ehkä jopa puolet siitä. Hiukea lintupäivä ja länsirannikko saa vielä odottaa... Paluumatkalla bussin valoissa näimme vielä kaksi lehtokurppaa.