Ke ja to ilta kului viimevuotiseen tapaan Lappeenrannassa Skinnarilan majavan kuvaus/näkemis yritysten parissa. Sinnikkäästi kaveri oli patoa rakentanut pyörätien viemärirumpuja vasten, mutta aina pato oli kaivettu auki. Iltahämärissä ojan varressa näkyi kyllä rusakko, metsämyyrä, mustarastas ja punarinta, mutta majavaa ei näkynyt eikä kuulunut. Liekö kävelytien katulamppu sen verran häirinnyt, että majava ilmestyy paikalle vasta lamppujen sammumisen jälkeen?

Liikenteen seuraava uhri?

Lauantai-iltapäivällä oli tarkoitus yrittää nähdä joitakin puuttuvista vuodareista. Haminassa niitä pystyi listamaan puolentusinaa. Iltapäivä alkoi Lupinlahden tornista, jossa kovassa merenkäynnissä muutamia sukeltajia/snorklaajia? Tarjosivat hauskan määrityshaasteen kun lipuivat kaislikkojen väliä ainoastaan päät pinnalla. Odotettua lapasotkaa ei löytynyt ja vesilinnut muutenkin vähissä. Iloisena yllätyksenä kuitenkin 6 naaraspukuista uiveloa. Näimme myös kaukaa pohjoisessa/idässä lentäneen tumman pitkä ja teräväsiipisen linnun joka lensi erittäin voimakasta ylös-alas aaltoa ja toi mieleen kihulajin. Etäisyys oli kuitenkin niin pitkä, että mitään varmaa siitä ei pystynyt sanomaan.

Naaraspukuisia uiveloita.

Lupilta matka jatkui Vilniemen kartanolle, jossa oli nähty hiiripöllö. Pellonreunassa ei pöllöä näkynyt, mutta peippojen sekaparvessa oli runsaasti lintuja. Lähdimme jo jatkamaan matkaa kun näin sivusilmällä, jonkin vaalean pallon istumassa lehdettömän lehtipuun uloimmilla oksilla. Nopeasti auto seis ja kiikarilla varmistus. Siellähän se hiiripöllö istui. Valitettavan kaukana tosin. Ajoimme hieman lähemmäs ja pysähdyimme valokuvausta yrittämään, mutta juuri silloin pöllö otti siivet alleen ja siirtyi taemmille peltolohkoille. Kuvat jäi saamatta mutta vuodari 196 tuli saatua.

Kartanon pelloilta suuntasimme Kirkkojärvelle, josta toiveissa oli sinirinta tai timali. Tornilla edelleen melko voimakas tuuli ja pikkulintujen äänten kuuleminen tuntui melko mahdottomalta. Yksi tiltaltti, pajusirkkuja, peippoja jne. peruslajistoa kuitenkin nähtiin. Myös isolepinkäinen oli saapunut niitä häiritsemään.

Isolepinkäinen

Petolinnuista nähtiin myös kana- ja varpushaukka. Merikotkiakin oli päivällä näkynyt ja kaukana tornin itäpuolella nähtiin pyörimässä iso petolintu. Se oli hyvin kaukana ja korkealla, mutta tuntui valuvan pikkuhiljaa lähemmäs. Ensimmäiseksi se tuntui nuorelta merikotkalta. (aavistuksen muuta siipeä vaaleampi hartia, tumma pyrstö, siivet hieman yläviistoon kaarrellessa). Kotka otti kuitenkin muutaman pidemmän liu-un, jolloin siivet roikkuivat voimakkasti alaspäin. Alapuolelta ei erottunut mitään kontrastia ja nuoren merikotkan vaaleita pyrstön aluslaikkuja ei erottunut. Lisäksi siiven muoto ei tuntunut täsmäävän merikotkaan. Pyrstön muotokaan ei tuntunut antavan vastauksia, lyhyehkö mutta keskimmäiset sulat pidempia, jolloin kolmiomainen vaikutelma... Viimeisten kaarrosten aikana pyrstön tyven yläpuolen vaalea laikku erottui hyvin heikosti, jolloin uskalsi määrittää sen kiljukotkaksi. Kotka lipui aivan suoraan yläpuolellemme ja lähti siitä pitkään liukuun länttä kohti. Valitettavasti korkeutta oli edelleen todellä paljon. Pienet vaaleat puolikuut erottuivat kuitenkin siiven alapinnoilta.

Tämän parempaa kuvaa ei kotkasta irronnut. Tämä otettu loppuliu-un yhteydessä.

Makoisa elis ja vuodari 197. Onneksi muut kokeneemmat tornissa olijat vahvistivat kiljukotkamäärityksen muuten olisi saattanut usko omiin määritystaitoihin loppua kesken. Muutaman viikon takainen kotkalajien opiskelusessiokaan ei mennyt hukkaan.

Sunnuntain tyyni aamu sai jälleen suuntaamaan Kirkkojärvelle, jos keli olisi nyt suosiollisempi pikkulinnuille. Mitään uutta ei kuitenkaan löytynyt ja timalit pysyivät piilossa.

Pajusirkkuja oli varsin mukavasti.

Hiirihaukka ja varpsuhaukat enteilivät kuitenkin hyvää petolintumuuttopäivää. Valkkarihanhiakin muutti tasaisena syöttönä,mutta parvet menivät melko kaukaa. Mukavana lokakuun lajina nähtiin myös kaksi taivaanvuohta lennossa.

Kirkkikseltä suuntasimme Lupinlahdelle yrittämään uudelleen lapasotkaa ja nyt tärppäsi. naarspukuinen lapasotka uiskenteli nokikanojen kanssa. Vuodari 198 ja 200 lajin rikkoutuminen tälle vuodelle näyttää lähes varmalta... Tornilla nähtiin myös yksi haarapääsky ja muuttavia hiirihaukkoja noin 15. Tämän lisäksi yksi muuttava varpushaukka, joka suvaitsi tulla kuvausetäisyydelle.

Varpushaukka

Lopuksi päätimme mennä uudelleen yrittämään hiiripöllön kuvaamista, mutta tälläkertaa sitä ei löytynyt. Yksi tuulihaukka sen sijaan kierteli peltoja. Karhulassa nähtyä turkinkyyhkyä emme jaksaneet enää lähteä bongaamaan, mutta jos vaikka sitten Tampereella nähtyä ehtisi.