Käpytikka on eräs eniten valokuvaamistani lintulajeista. Sen tavoittaa erilaisista ympäristöisä ja eri vuodenaikoina. Se on näkyvä ja kuuluva lintu ja olen harjoitellut paljon kuvaamista käpytikan kanssa. Esittelen tässä ottamiani käpytikka kuvia ja käpytikan elämää. Käpytikasta on muodostunut yksi lempilintulajeistani. Sen näkeminen ja touhujen seuraileminen jaksaa aina ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

Tästä kaikki alkaa. Käpytikan poikanen kurkistaa varovaisesti haavassa olevasta pesäkolostaan maailmaa. Poikasen päälaki on punainen toisin kuin aikuisilla käpytikoilla. Poikaset kerjäävät kesäkuun alkupäivinä äänekkäästi ja tänä kesänä olen löytänyt lähialueelta kolme käpytikan pesää. Kuvan käpytikan pesä on aivan pihan reunassa.

Käpytikan poikasia ruokitaan pitkälti hyönteisravinnolla ja pesätä lähdön jälkeen juhannuksen tienoilla ravintoa on runsaasti tarjolla Suomen kesässä. Kuvassa pesästä lähtenyt poikanen piilottelee aluskasvillisuuden seassa.

Hyönteisten vähetessä käpytikat joutuvat turvautumaan entistä enemmän käpyjen siemeniin. Ne kiilaavat kävyt puun koloon ja takovat sitä niin, että siemenet irtoavat kävyn suomuista,

Talven koittaessa käpytikan tapaa usein ruokintapaikoilta talia nokkimassa.

Kevään koittaessa käpytikat hajaantuvat ruokintapaikoilta pesimämetsiköihin ja aloittavat reviirirummutuksen kelopuihin tai sähkötolppien metallisuojuksiin.

Tämän jälkeen käpytikka parit alkavat rakentaa pesäkoloja. Ne tekevät yleensä useita pesäkolon aihioita, joista yksi valitaan lopulliseksi pesäkoloksi. Pesäkolojen aihiot muodostavat arvokkaita pesäkoloja puolestaan muille kolopesijöille. Kuvassa tikka tekee pesäkoloa haapaan ja lopullinen pesäkolo, josta poikaset lähtivät oli vain noin 5 metrin päässä viereisessä haavassa. Kuvassa näkyy hyvin kuinka käpytikan silmä sulkeutuu joka lyönnin aikana, jotta puun kappaleet eivät vahingoita sitä.