26.7.2011 Teimme iltaretken Oriveden Pukalan virkistysmetsään. Virvelit ja onget oli mukana ja tavoitteena koluta alueen pikkulampia. Heinäkuun loppuiset järvenrannnat osoittautuivat kuitenkin melkoiseksi viidakoksi ja kalapaikat jäivät melko vähiin. Saimme kuitenkin ihailla useita kauniita metsälampia, joissa valtalajina kuikka, joita näimme reissulla ainakin 6 yksilöä.

Rannoiltaan soistunut iililampi

Suojelumetsän ansiosta järvien rannat oli säästetty rantarakentamielta ja oli kerrankin mukava kulkea kilometrien mittaisia rantapolkuja ilman, että tupsahtaa jatkuvasti jonkin mökin pihaan. Metsä järvien ympärillä oli hyvin vaihtelevaa, mutta kovin vanhaa metsää ei juurikaan näkynyt. Alueella suoritetaan pieniä metsänhoidollisia töitä, joihin nähtävästi lasketaan myös avohakkuut. Kohtalaisen suuret korkeuserot ja suuret jyrkänteen loivat maisemaan mukavaa vaihtelua. Lintuja tiheässä metsässä näkyi ja kuului melko vähän. Perusmetsälajistona metsätiaiset, puukiipijä ja käpytikka. Lisäväriä toi pieni kanalintupoikue. Poikaset osasivat jo lentää ja yksi niistä tupsahti lähimäntyyn. Emoa ei näkynyt, joten lajimääritys jäi toistaiseksi vähän hataraksi. Oma veikkaukseni olisi pyy.

Kanalinnun poikanen (pyy?)

Pukalajärvi poikkesi muista järvistä siten, että sitä hallitsivat komeat kalliorannat. Syvyyttäkin järvellä oli kartan mukaan parhaimmillaan yli 50 metriä.

Pukalajärvi

Upeaa rantarakentamiselta säästynyttä järvimaisemaa.

Teimme Pukalajärven laavulla tulet ja paistelimme makkarat. Hyttysten määrä lisääntyi melkoisesti illan hämärtyessä. Kalaa ei tullut koko reissulla kuin yksi E:n nappaama ahven. Allekirjoittanut ja J jäivät tällä(kin) kertaa ilman saalista. Laavun edessä partioineella koskelopoikueella taisi sen sijaan lykästää hieman paremmin. Vesi järvissä oli yllättävän kirkasta ja uistimen uintia pystyi välillä seuraamaan koko kelausmatkan. Upeat ja rauhalliset maisemat houkuttelevat tekemään paikalle vielä uusia reissuja. Esimerkiksi syksyllä maasto voi olla vielä upeampi ja helpompi kulkuinen.

Laavulle avautuva maisema.

Illan hämärtyessä kävelimme takaisin autolle. Kilometrin ajomatkan jälkeen auton etuoikealta pöllähti suurehko lintu lentoon. Pöllö! Se jäi istumaan hetkeksi tienvieruspuuhunkin, mutta katosi siitä tiheikön suojiin. Nopean tuttavuuden ja hämärän takia tuntomerkit jäivät hieman epäselviksi ja niistä oli hieman eriäviä näkemyksiä retkikuntamme sisällä. Oma veikkaukseni olisi sarvipöllö, mutta hieman epäselväksi tuo jäi. Puolimatkassa Tampereelle ehdin nähdä vilaukselta vielä erään järven rantaniityllä naaras hirven. Tuosta metsien kruunupäästä näkyi paljon jälkiä myös Pukalan maastossa.