Heinäkuun alussa blogin serverit kaatuivat ja blogien kirjoittaminen oli useamman viikon pois käytöstä. Samalla menetettiin kaikki kuvat, jotka oli ladattu blogiin vuoden 2009 jälkeen. Jälleen hieno osoitus sähköisen kuvan tallennuksen epäluotettavuudesta. Onneksi omat kuvat ovat muutamassa eri paikassa tallessa. Eli vanhoista jutuista on nyt enää tekstit tallessa.

Heinäkuun 5. päivä osallistuttiin A:n kanssa helteiselle merilinturisteilylle Loviisan Aspskäriin. Retken tavoitelajit nähtiin kivasti tyynessa meressä.

Aspskärin ruokkikolonnaa.

Ruokin ohilento

Ilahduttavasti yleistymässä oleva etelänkiisla. Kaikkien Itämeren ongelmien taustalla olevien merimetsokolonnioiden liepeillä etelänkiisla on saanut suojaa maapedoilta, mikä on johtanut hyviin pesimistuloksiin.

Ruokit kalastelamassa.

Merimetsoja auringon palvonnassa.

Kello 22 päättyneen merilinturisteilyn jälkeen käytiin kuuntelemassa Kotka-Hamina akselin yölaulajia. Mainittavimpina mm. sarvipöllöpoikue, lehtopöllö, viitasirkkalintu ja ainakin viisi kehrääjää.

Summanjoella käytiin toisena iltana soutelemassa kuhaa ja kaksi mitat täyttävääkin saatiin veneeseen.

Kuhat

Keli oli muutoinkin varsin komia. (Kuvassa oleva airo koki kovia seuvaalla retkellä. Heinäkuun tappioiksi laskettakoon myös mustapyrstökuirijahdissa katkennut poljin.)

Heinäkuun kovat sateet ovat saaneet keskivertolomailijan raivon partaalle, mutta ainakin Laajalahden tornilla on näkynyt niiden ansiosta kivasti kahlaajia. Erään kovan sadekuuron aikana kun poljin tornille, oli se jo lähes tupatentäynnä väkeä. Joku harvinainen vierailija pyöri lietteillä, mutta kukaan tornissa ei maininnut linnunnimeä koko 1,5 h tarkkailujakson aikana. Tilanne oli jo niin koominen, että en sitä itsekään viitsinyt kysyä. Kaukoputken läpi sain muutaman kuvan otettua hauskasta keltajalkaisesta sirristä.

Kotona laji osoittautui Itä-Siperialaiseksi palsasirriksi, joka on Suomessa pikkuharvinaisuus, mutta minulle elis. Lintu kuvassa mustavatsaisen suosirrin takana.

Samalla viikolla Laajalahdella minua oli hemmoteltu myös toisella eliksellä kun erittäin kaunis jalohaikara kävi ilahduttamassa lintukansaa yhden päivän ajan.

Jalohaikara.

Laajalahdella on kalastellut useampikin harmaahaikara. Mielestäni harmaahaikara ei juurikaan häviä jalohaikaralle komeudessa. Kokoa niillä on suunnilleen saman verran.

Valkoviklo lintutornin edustalla.

19.7. Käytiin J:n kanssa kalastelemassa Porkkalaniemessä. Saalista ei tullut, mutta maisemat olivat komeat.

Porkkalan länsipuolen kallioita.

Porkkalaniemen eteläkärjen suuntaan näkymää.

Täällä nähtiin muutama merikotka, valkohäntäkauris ja kuollut hylje.

Rantakasveja

Upea merenrantaniitty.

Eteläkärjen matalampaa rantakalliota. Muutaman puutiaisen sai rapsia irti housunlahkeesta kun erehdyttiin oikaisemaan yhden kostean niityn läpi.

Paluumatkalta käytiin katsomassa Saltfjärdenin lintutornia, joka sijaitsee keskellä peltoa ja kosteikkoa. Lintuja ei liikaa kuitenkaan tähän vuodenaikaan näkynyt.

Rantakäärme oli sen sijaan asuttunut lepailemaan pelto-ojan reunaheinien päälle aivan polun viereen eikä välittänyt ohikulkijoista yhtään mitään.

10.7 Kävin etsimässä Helsingin Vanhankaupunginlahdelta sitruunävästäräkkiä laihoin tuloksin. Parhaiten lintuja näkyi Lammassaaren tornista.

Lammassaaren tornin edustalla aukeava lieteranta.

Heinäkuun aikana otin myös Nuuksion kansallispuistoon ensikosketusta. Kävin siellä retkillä 3,13 ja 15.7. Yksi retkistä suuntautui Kattilajärven ympäristöön ja kaksi Haukkalammelle. Oma lempikohteeni paikalla on toistaiseksi pieni nahkiaispolku rinnekuusikkoinen. Sieltä sain lajilistalle pyyn, idänuunilinnun ja pikkusiepon.

Kattilajärveltä J sai yhden ahvenen...

Minua ahvenet kävivät morjestamassa melkein rannassa asti.

Metsä oli monin paikoin lupaavan näköistä tikkametsää.

Kalasääski tuli erään järven rantamilla varoittelemaan ja syykin paljastui kuin lähipuussa oli pesä.

Kalasääksen risupesä männynlatvassa.

Vaihdoimme nopesti kalapaikaksi järven toisen reunan, jolloin emot rauhoittuivat.

Nuuksion järviylänköä.

Kaakkurilampi.

Kaakkuri omalla erämaalammellaan.

Sateisen yön jälkeen aamu sarastaa usvaisena satumetsässä.

11. ja 14. heinäkuuta kävin tutustumassa Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamon altaiden kuuluisaan lintupaikkaan. Kapeasuinen merenlahti on padottu, jolloin sen sisälle on muodostunut runsaasti ruovikoiden ja vesilänttien rikkomaa aluetta. Jotenkin paikasta tulee mieleen jo lähes tarunhohtoiset Turengin altaat.

Toinen Suomenojan lintutorneista. Näissä pääkaupunkiseudun lintupaikoissa hyvää on se, että joka paikkaan on opsteet, kunnon polut ja kunnon tornit.

Vanha lapasorsa naaras.

Mustakurkku-uikku poikasensa kanssa.

Lopulta molemmilla reissuilla päästii ihailemaan paikan yhtä erikoisuutta eli piilottelevaa liejukanaa. Täällä lintu oli kuitenkin kivemmin tarkkailtavissa kuin Iidesjärvellä viimekesänä, missä sen näki vain vilauksittain.

Lopuksi vielä itselleni erikoisin juttu Lähialueen luonnossa eli kaupungistuneet sepelkyyhkyt. Puluja tässä ei juurikaan näe vaan joka paikassa on sepelkyyhkyjä ja ne ovat paljon paljon pelottomampia kuin maalaisserkkunsa.